23.10.2007

Tänään on ollut ihan hyvä päivä, vaikka hieman surumielinen (ilman syytä). Se on kai tuo lähestyvä marraskuu.

Ensimmäinen kämppikseni otti yhteyttä Facebookin kautta ja kysyi kuulumisia. Tuntuu hassulta ajatella että olen asunut niin kauan omillani että 16-vuotiaasta kämppiksestä on tullut oikeasti aikuinen (tai 23 v.) ja että hänen jälkeensä/ohessaan niitä on ollut ainakin 16, kun minusta tuntuu siltä että vasta äsken ajoimme isäni ja muuttokuormani kanssa Hollolaan ja olin aivan valmis asumaan toisen ihmisen kanssa samassa huoneessa, kunhan ei tarvisisi maksaa vuokraa (onnekseni vältyin siltä).

Kävin tänään kaupungilla, kirjastossa ja kaupoissa katsomassa mutta en ostamassa (jos ei oteta lukuun Jim-suklaata, joka on päivän sallittu karkkiannokseni). Kirjakaupassa näin naisen englanninkielisellä romantiikkahyllyllä, yleensä siellä ei ole ketään (minusta on vähän huvittavaa että hyllyn nimi on Romantica, mikä on myös yhden firman rekisteröimä nimi eroottiselle romantiikalleen. Kyllä sitäkin tietysti kaupassa myydään mutta lähinnä tuossa hyllyssä on muuta). Minun oli pakko tutkia häntä, vaivihkaa. Pipo, silmälasit, hiukset poninhännällä, vaatteet enemmän käytännölliset kuin muodikkaat. Vähän niin kuin minä.

Lainasin toiveikkaana kirjastosta yli kuusisataasivuisen fantasiakirjan, vaikka en ole viime aikoina saanut juuri luettua kuin vanhoja turvallisia kirjoja.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Eikös olekin vähän harmittavaa, että kun näkee ihmisen, jonka kanssa tulisi varmasti hyvin toimeen ellei jopa ystävystyisi, ei kuitenkaan voi sanoa hänelle mitään? Se olisi jotenkin niin epäsuomalaista, mennä nyt sanomaan, että "hei, mäkin pidän noista kirjoista!" Ei semmoista vaan tapahdu. Mahtaisiko se toinen ymmärtääkään semmoista yllätyshyökkäystä?

Näkymätön tyttö kirjoitti...

En oikeastaan ajatellut sitä tuolta kannalta, olin vain utelias :) Minusta tuntuu että kirjamaun perusteella emme ehkä kohtaisi, hän tutki kirjaa joka vaikuttanut ihan makuni mukaiselta. Toisaalta hän tutki myös fantasiahyllyä, ennen kuin lähti pois, ehkä tuijotukseni häiritsemänä (vaikka olinkin hyvin hienovarainen).

Blog Widget by LinkWithin