Olen ollut pari päivää sen verran pirteä etten ollut kauhean yllättynyt kun en tänään pysynyt oikein valveilla. Pitäisi muistaa laittaa herätyskello hälyttämään jos aion nukkua päivällä, siitä tuli taas niin kammottava olo että koko loppuilta meni vähän pilalle (kiinnostaisi tietää mikä sen kammottavan olon aiheuttaa, ei minulle tule sellaista jos nukahdan illalla ja herään vaikka puolen tunnin tai tunnin päästä).

Olen tullut siihen tulokseen että taidan tosiaan olla aika nirso. Se ei tarkoita että haluaisin aina "parasta", että vain kallein olisi minulle parasta ja että en voisi rakastua muihin kuin hirvittävän komeisiin miljonääreihin, niin kuin nirsous kai usein ymmärretään. Haluan vain itselleni sopivinta, mahdollisuuksien rajoissa. Seurustelukumppanien kohdalla se tarkoittaa että kun en ole löytänyt sopivaa niin viitsi ottaa epäsopivaakaan (mieleni saattaa tietysti muuttua jossain vaiheessa, jos vaikka lisääntyminen tulisi tärkeäksi tavoitteeksi), talvikengissä taas pitää usein tyytyä epäsopivampiin. Sopivuuteen vaikuttaa henkilökohtaiset mieltymykseni vaikkapa ulkonäön suhteen, tietysti, mutta myös se miten asia sopii elämääni ja arvoihini. Formuloita ja bileitä intohimoisesti harrastava mies ei ehkä ole minulle sopivin (enkä minä hänelle) ja talvikenkienkin pitää sopia kävelemiseen eikä vain näyttää hyvältä. Ja niin edelleen.
Eilen huomasin että ruuan, vaatteiden, huonekalujen ja miesten lisäksi olen kamalan nirso kampausten suhteen. Jotkut hiukset näyttävät hyviltä, sellaiset vähän 20-luvun henkiset polkkatukat ja Amelie-henkisyys ja muu sellainen, mutta en haluaisi sellaisia hiuksia itselleni, varsinkin kun hiukseni vaatisivat varmaan aikamoisen taistelun että asettuisivat lyhyinä siististi (luonnonkiharuus alkoi ilmetä hiuksissani vasta sen jälkeen kun aloin kasvattamaan hiuksiani enkä tiedä miten ne käyttäytyisivät nykyään lyhyinä). Pidän myös rajuista hiusväreistä mutta en niitäkään haluaisi itselleni. Pitkän otsatukan voisin ottaa mutta se ei oikein toimi silmälasien kanssa. Tutkin eilen illalla pari tuntia hiuskuvia netissä (en ole päättänyt mitä teen mutta olen tyyppiä joka valmistautuu huolella) ja onnistuin löytämään yhden joka vaikutti jotenkin houkuttelevalta: sekin erilaisella otsatukalla. En tiedä vetosiko tuo minuun sen takia että mallin hiukset ovat vähän samantyyppiset kuin omani, vaalean rusehtavat ja vähän aaltoilevat vai haluaisinko oikeasti tuollaiset hiukset. Luulen että jos minulla riittää rahaa niin voisi olla parasta että voisin keskustella kampaajan kanssa ja hän voisi tehdä ehdotuksia ja tekisin ainakin jotain otsatukalleni ja vähintään lyhentäisin hiuksia takaa, ehkä jopa jonkun viitisentoista senttiä niin voisin kokeilla miltä lyhyemmät hiukset tuntuisivat (se tuntuu kyllä kauhean paljolta mutta hiukseni olisivat edelleen useimpien ihmisten mielestä pitkät). Näin pitkille hiuksille ei oikein voi tehdä mitään, muuta kuin laittaa erilaisille kampauksille.
Tietääkö kukaan osaavaa ja ystävällistä eikä hirvittävän kallista kampaajaa Turussa? Ystävällisyys on melkein tärkeintä. Ja nuo muutkin kyllä. Jos nyt päätän tehdä jotain hiuksilleni, todennäköisesti vain unohdan koko jutun.