29.1.2008

Ei minulla ollut sitten lääkäriä. Minua alkoi pelottaa kun tulin terveyskeskukseen ja ovella oli lappu että he sulkevat kahdelta, silloin kun minun piti tavata lääkäri. Vastaanottaja vaikutti kummastuneelta, onneksi minulla oli mukana lääkärin kirjoittama lappu tästä ajasta ja paikalle tuli toinenkin ihminen ja yhdessä tuijottivat lappua ja minua niin kuin olisin esittänyt jonkun aivan kummallisen pyynnön. Kävi ilmi että aikani oli peruttu (johtuen mystisestä jutusta joka sulki koko terveysaseman) ja kun he eivät tienneet puhelinnumeroani niin minulle oli lähetetty kirje (joka ei kyllä ole tullut perille mutta ehkä he ovat lähettäneet sen eilen) jossa minua pyydettiin varaamaan uusi aika. Ja se uusi aika olisi ollut 18.2. aikaisintaan. Onneksi, kerrankin, sain itkukohtauksen epätoivoissani, tai olin ollut jännittynyt ja peloissani jo sinne tullessani (en sosiaalisista syistä vaan kun en tiedä mitä niistä kokeista esim. paljastuu ja saanko lääkitystä tai muuta) ja ilmeisesti hoitaja (tai mikä hän onkaan koulutukseltaan) sääli minua ja antoi ajan ensi torstaille. En olisi kyllä kestänyt helmikuulle. Toivottavasti sille ajalle ei tapahdu mitään.

Nyt taidan mennä peittojen alle jatkamaan itkemistä, sitten pitää siivota kun huomenna tulee vieraita ja pitäisi hakea yhtä työpaikkaa ja tehdä paria työjuttua mutta en tiedä onko minulla voimia niihin, ei kaikkiin ainakaan.

Yksi inhottavimpia tilanteita minulle ovat tuollaiset joissa olen väärässä paikassa enkä tiedä kaikkea mitä pitäisi ja nolaan itseni. Itkukohtaus ei ollut yhtään niin noloa.

2 kommenttia:

anu kirjoitti...

Tuon kertomusken perusteella se oli kyllä vastaanottohenkilö, joka käyttäytyi hölmösti/ oli tietämätön, et sinä. Minusta tuossa ei ollut mitään itsensä nolaamisen tuntua sinun puoleltasi.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

En tarvitse nolostumiseen mitään oikeaa syytä :) Luulen että olen liian tottunut siihen että minua kohdellaan yleisesti ottaen hyvin ja uskotaan mitä sanon ja ajatellaan että olen ihan järkevä (en tarkoita todellakaan sitä että hyvän kohtelun pitäisi määräytyä älykkyyden perusteella) mutta he tuntuivat ajattelevan että taas yksi tyyppi joka on aivan ulkona kaikesta ja mikä tuo lappukin on ja väittääkö hän tosiaan että lääkäri on kirjoittanut sen ja onko se kuitenkin laboratorioaika (samalla lapulla oli laboratorion ajanvarausohjeet ja toisella puolella itse kirjoittamiani ohjeita sinne menosta, he lukivat senkin puolen ja pitivät lapun itsellään, mutta en minä sitä tietysti tarvitse nyt). Itsellekin tuli sellainen olo.

Oli se itkukohtauskin aika nolo mutta olen siitä melkein iloinen, muuten olisin joutunut odottamaan helmikuulle. Tunsin siitäkin vähän syyllisyyttä, kyllä minä pysyisin hengissä sinnekin asti mutta en kyllä tiedä miten muuten kestäisin. Tänään ei ainakaan ole mennyt hyvin.

Blog Widget by LinkWithin