Joulu meni aika mukavasti, perinteisesti (liikaa ruokaa ja laiskottelua). Uuden vuoden aattokaan ei ollut niin kamala kuin tavallisesti (enkä enää vihaa ilotulituksia niin tulisesti vaikka minun puolestani ne voisikin ihan hyvin kieltää kokonaan, mutta olenkin tietysti kauhea ilonpilaaja).

Vuoden vaihteen plussia ja miinuksia:

- Väsymys. Äidin luona nukuin hyvin ja pitkään (jopa puoleen yhteentoista, välillä kyllä heräten, mutta kuitenkin, sitä ei tapahtunut kovin montaa kertaa viime vuonna) mutta kotona jatkuu taas sama meno. Viime yö oli kyllä vähän poikkeava, en saanut millään unta ja tyyny oli kuin tiiliskivi ja tuntui siltä että näin koko yön yhtäjaksoista painajaista.
+ Sain kuitenkin nukuttua äidin luona hyvin, oli aika ihanaa herätä ja katsoa kelloa vasta kahdeksalta ensimmäisen kerran.
- Ahdistus jatkuu. En kehtaisi kertoa kuin korkeintaan jollekin terapeutille millaisten asioiden parissa ajatukseni kulkivat kun makasin valveilla kolmelta jouluaattoaamuna, sydän hakaten ja paniikissa. En tiedä onko kummallista ettei ahdistukseni yleensä koske mitään oikeita ongelmiani vaan jotain aivan tyhmää ja naurettavaa. En muista olinko viime vuonna yhtään päivää vapaa ahdistuksesta, hauskoinakin hetkinä rinnassa tuntui koko ajan se puristava tunne.
+ Pahin masennus tai mikä liekään on kuitenkin kaikonnut, tai ainakin ruokahaluni ja unirytmini ovat normaalimmat. Pystyn olemaan välillä iloinen ahdistuksesta, tai siitä fyysisestä huonosta olosta huolimatta. Ja olen kuitenkin selvinnyt viime vuodesta.
- Lakkasin välittämästä ruokailuistani ja lihosin huomaamatta reilut kolme kiloa. Se ei tietenkään ole paljon ja ehkä kukaan ei huomaa lihomistani mutta haluan muuttaa kehityksen suunnan. Jos en muusta syystä niin säästääkseni polviani (ne eivät pidä lievästäkään ylipainosta).
+ Kävelin eilen kaupunkiin eikä matka tuntunut niin pitkältä (ei se olekaan, se on vain suunnattoman tylsä ja järkevin reitti kulkee samaa matkaa vilkasliikenteisen tien kanssa). Yritän vähentää karkinsyöntiä huomattavasti ja kokemuksesta tiedän ettei se ole niin vaikeaa.
- Olen edelleen enimmäkseen työtön.
+ Yritän ajatella että olen oikeastaan pätkätyöläinen, en työtön.
- Raha-asiat ahdistavat ja asumistukihakemuksen uusiminen. Vuokra nousi mutta olen ehkä myös tienannut enemmän ja pelkään että minulta otetaan koko tuki pois. Ei minulla ole varaa muuttaa muuallekaan (eikä tämä sitäpaitsi ole mitenkään kauhean kallis paikka). Ja se opintolaina. Ahdistaa jo vaikka maksaminen alkaa vasta ensi jouluna.
+ Rahatilanteeni ei ole sen huonompi kuin aiemminkaan (ellei asumistuelle tapahdu jotain pelottavaa). Olen aika köyhä tietysti, tai ainakin köyhyysrajojen alapuolella mutta ei minua varsinaisesti nälkäkuolema uhkaa.
- Kotiinpaluu oli yllättävän vaikea, alkoi ahdistamaan enemmän ja kaikki tuntuu sekavalta ja hankalalta.
+ Toivottavasti se helpottaa kun taas totun täällä olemiseen. Äidin luona oli mukavaa, kävimme katsomassa mummoanikin (joka tunnisti minut heti dementiasta ja uudesta tukasta huolimatta). Sunnuntaina tapaan isän ja äitipuolen, sekin on hauskaa. En tiedä kuinka suuri osuus ahdistuksestani johtuu siitä että oikeasti minulla menee ihan hyvin ja en vain osaa ratkaista ongelmiani jotka ovat kuitenkin aika mitättömiä ja lähinnä omasta estoisuudesta ja laiskuudesta ja saamattomuudesta johtuvia enkä osaa arvostaa sitä mitä minulla on. Ahdistukseni on kyllä ihan todellinen juttu ja kaipa se voi iskeä näin "hyväosaiseenkin".