6.1.2008


Minun piti tehdä sellainen perinteinen uudenvuodenlupaus, siis "laihdun, ryhdistäydyn, liikun enemmän, hankin työpaikan ja muutun kaikin puolin kunnolliseksi ja energiseksi ihmiseksi". Tiedän kuitenkin kokemuksesta ettei sellainen onnistu ainakaan minulta, ainakaan kaikki kerralla. Päätin pilkkoa tavoitteeni pienemmiksi, sellaisiksi jotka pystyn todennäköisesti toteuttamaan. Ja kokeilla joka kuussa uutta haastetta. Ja palkita itseni jos onnistun (ei ruualla, tietenkään).
Tammikuun tavoitteenani on normalisoida elintapojani. Viime vuoden aikana ajaudun huonoihin tapoihin, osittain ns. masennukseni (tai mitä se onkaan), osittain pitkittyneen flunssan takia ja tietysti syynä on myös perinteinen väsymykseni (ja saamattomuus). (Kadehdin energisiä ihmisiä, en osaa kuvitella miltä se tuntuisi.) Menetin ruokahaluni ja kun en enää päässyt osalliseksi halvasta laitosruuasta tuntui ruuanlaittaminen liian hankalalta, paljon helpompaa oli syödä aamiaiseksi ja lounaaksi suunnilleen samaa ja yrittää päästä nälästä eroon leivällä ja karkilla. Ensin laihduin enemmän kuin pitkään aikaan, sitten lihoin takaisin lievään ylipainoon. Haluan ainakin pysäyttää sen kehityksen. Ja tietysti kunnollisella ruokavaliolla on varmaan merkitystä jaksamisenkin kannalta. Ja olen kyllästynyt olemaan koko ajan nälkäinen. Yksi lupauksistani onkin syödä joka päivä ainakin yksi kunnon ateria. Ja olla viikolla syömättä karkkia ja muuta makeaa (onneksi minulla ei ole taipumusta muun kuin sokerin liikakäyttöön, siitäkin eroon pääseminen on tarpeeksi vaikeaa). Ja syödä enemmän proteiinia.

Olen liikkunut aivan liian vähän viime aikoina, en tiedä olenko käyttänyt flunssaani tekosyynä mutta en kyllä ole vieläkään terve eikä rankka liikunta tunnu hyvältä (se ei kyllä tunnu koskaan). Tuon takia lupaukseni liikuntaosio on aika kevyt, kevyttä jumppaa vähintään kaksi kertaa viikossa, mieluummin tietysti enemmän, ja joka päivä ulkoilua, ellen tietysti ole oikeasti kipeä. En tiedä onko tuolla mitään merkitystä mutta lähinnä tarkoitukseni on saada liikunta jollain tavalla osaksi elämääni. Ja jatkossa sitten lisätä liikunnan määrää ja lopulta uskaltautua uimahalliinkin. Liikunnan pitäisi olla minulle mahdollisimman helppoa, sellaista jota varten ei tarvitse hankkia välineitä, kävelyä ja pyöräilyä ja sellaista. Ja lempeää.
Minulla on kyllä syykin siihen miksi sen pitäisi olla lempeää (ja miksi vesijuoksu olisi minulle niin hyvä laji), muukin kuin laiskuuteni. Minulla oli lapsena huonot jalat, tai ovat ne samat jalat edelleenkin mutta lapsena minua käytettiin niiden takia lääkärillä, niin pienenä etten itse muista siitä oikein mitään. Muistan vain sen että ajattelin että vika johtui siitä että istuin mielelläni niin että istuin tavallaan polvillani, mutta jalkojen välissä ja jalat osoittivat viistosti taaksepäin (olen kauhean huono kuvailemaan tuollaisia juttuja). Mummolta perityssä joogakirjassa sitä sanotaan istuvaksi sankariksi. Jalkani kääntyivät myös sisäänpäin ja minulle piti ostaa aina tukevia hyviä kenkiä, mikä isojen jalkojen kanssa tarkoitti kitinharmaita Eccon kävelykenkiä. Diagnoosi oli kai yliliikkuvat nivelet. Se ei tarkoittanut käytännössä muuta kuin sitä että oli joku laji jossa en ollut kaikista huonoimmassa osuudessa kuntotesteissä, että olin notkeampi kuin luulisi liikuntatavoillani. Viime vuosina olen ollut siitä enemmän huolissani. Kaikki alkoi siitä että Hollannissa ollessani vasempaan polveeni alkoi koskea. Suomeen palattuani näytin sitä lääkärille, joka sanoi että se polvi on outo ja käski välttämään juoksua (ihan kuin olisin sitä ikinä harrastanut vapaaehtoisesti, enkä kyllä juuri pakotettunakaan, kuntotestitulokseni olivat todella kammottavia). Vaiva katosi samalla kun pääsin eroon matkalla kertyneestä ylipainosta. Senkin takia haluaisin laihtua takaisin 68 kiloon jota pidän itselleni ihan sopivana vaikkei se ehkä kauneusihanteita täytäkään. En tiedä mistä polvikipu johtui mutta minusta tuntuu uskottavalta että jos niveleni ovat huonommat kuin muilla niin kannattaa ehkä kuormittaa niitä mahdollisimman vähän. Ja nyt aivan viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota siihen miten nilkkani nuljahtelevat kävellessä. Olen ajatellut että se johtuu kengistä ja että kaikille käy niin mutta en ole varma. Jos kävelette nelisen kilometriä niin onko tavallista että nilkkanne nuljahtavat (tavallaan pettävät alta ja kääntyvät sisäänpäin) sen aikana kuutisen kertaa? Kengillä on kyllä vaikutusta mutta ei kauheasti. Ei se kai ole kauhean terveellistä ainakaan. Ja talvikenkäni esimerkiksi eivät ole mitenkään erityisen korkeakorkoiset.
Erehdyin googlaamaan yliliikkuvia niveliä ja pystyin vähän vain vilkaisemaan ensimmäistä hakutulosta, niin paljon siellä puhuttiin tekonivelistä ja muusta sellaisesta. Ei soveliasta luettavaa luulotautiselle. Ja pelottavaa tulevaisuuden kannalta.

Äsken joku heitti joulukuusen alas vastapäisen talon parvekkeelta.

14 kommenttia:

orange seeds kirjoitti...

Heipä Hei! En ollut huomannut aiempia tämän vuoden postauksiasi ennen kuin tänään, suosikilistani ei jostain syystä ollut päivitynyt. Luulinkin, että olet jollain bloggaustauolla (Kauhea ajatus!)

Hauskaa, että olet palannut:)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Olin sen verran kauan poissa että ainakin Blogilistalla kesti aika kauan tajuta että olin taas paikalla. Olin kyllä vähän bloggaustauolla, tuli Turkuun jo keskiviikkona mutta pidin vielä torstain lomaa blogista, mutta ehkä se ei ole niin vaarallista :)

orange seeds kirjoitti...

Ei ole ei.

Minulla on ensi viikolla kiireistä, alkuvikosta tentti, ja ke-pe vieraita jyväskylästä, mutta sitten sen jälkeen olisi mukavaa taas jossain välissä nähdä:)

Tuazophia kirjoitti...

Höh, minäkään en ollut päässyt lukemaan edellisiä postauksiasi, kun Blogilista oli möhlinyt. No, onhan siinä tietysti järkeä, että pitkään päivittämättömänä olleet tarkistetaan harvemmin. Sinun olisi itse pitänyt käydä painamassa päivitysnappia...

Hyvää uutta vuotta!

Minulla linksuvat myös nilkat ja astun ns. linttaan, jos ei ole hyviä kenkiä (tosin nilkat nyt lonksuvat, vaikka olisi mitkä nilkkasidokset). Ja siis yliliikkuvat nivelet minullakin.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Orange seeds, olisi kyllä hauska taas nähdä.

Tuazophania, olisi pitänyt painaa päivitysnappia, mutta jotenkin olin liian saamaton, harkitsin sitä kyllä (minulla on pitkä lista jutuista jotka minun olisi oikeastaan pitänyt tehdä perjantaina mutta aina oli joku syy olla tekemättä) :)

Minä yritän aina ostaa kohtuullisen hyviä kenkiä ja minusta talvikenkäni ovatkin, siis varren osalta (enää ne eivät kyllä paina, suuri kiitos suutarille). Ja vaikka lapsena kärsinkin niistä rumista tukevista kengistä oli niistä kyllä ehkä hyötyäkin. Ainakin jalkani ovat muuten ihan hyvät (jos ei oteta lukuun sitä että varpaani ovat kierot ja kynsillään helposti kalvavat naapureitaan). Onko sinulla ollut ongelmia nivelistäsi?

ilias kirjoitti...

Hahaa, mullakin on yliliikkuvat nivelet. Kävin jopa fysioterapeutilla kerran aiheesta, ja hän antoi neuvon. Nilkkojen liikkuvuuteen pitäisi auttaa, jos kerran päivässä ojentaa jalat suoriksi eteen istuessaan ja sitten taivuttaa jalkaterää ylös (niin että se muodostaa 90 asteen kulman säären kanssa) ja takaisin suoraksi (180 asteen kulma) jonkin puolen minuutin ajan. Olennaista on se, että pitää jalan linjan koko ajan suorana, eikä taivuta nilkkoja/jalkateriä sivuille yhtään.

En tiedä toimiiko, koska olen niin saamaton, että olen aina unohtanut tehdä liikettä tai en ole jaksanut. Mutta tulipa mieleen, jos haluat olla kokeilullinen, niin tällaistakin voi tehdä :)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Kiitos vinkistä, täytyy yrittää muistaa kokeilla tuota liikettä (teen hyviä päätöksiä ja unohdan ne kokonaan). Kysyin tänään isältäni tuosta niveljutusta ja ilmeisesti olin saanut jotain jumppaohjeita mutta en kyllä muista että olisin ikinä mitään sellaisia harjoituksia tehnyt. Muistini saattaa kyllä olla väärässäkin. Nuo ohjeet eivät tietenkään enää ole tallessa, jalkojani käytiin näyttämässä varmaan joskus alle kouluikäisenä ja sen takia että ne kääntyivät sisäänpäin. Minäkin olen nyt (siis tänään) vähän miettinyt että voisi olla ihan hyvä idea käydä fysioterapeutilla.

Anonyymi kirjoitti...

Minullakin on kuulemma yliliikkuvat nivelet, sanoi jalkahoitaja. Silloin pitäisi kiinnittää erityistä huomiota jalkojen lihaksiin, joista nivelet saa tukea. Sain myös voimisteluohjeita. Rasitusta ei minun käsittääkseni tarvitse välttää, vaan paremminkin kiinnittää huomiota siihen, että jalat liikkuu oikein.

Minulla on muuten ollut myös tapana istua juuri noin niin kun kuvasit (vähän niin kun sammakko). Kysyin siitä ja jalkahoitaja sanoi, että se ei ole aikuisten istuma-asento. :)

Katja

-TC- kirjoitti...

Onko yliliikkuvat ja ylitaipuvat sama asia? Minulle fysioterapeutti kertoi pari kk sitten että minulla on ylitaipuvat nivelet.. En vaan koskaan ole tällä ylipainollanikaan huomannut mitään nivelkipuja, joten en sitten tiedä tosiaan onko sama asia..?

Tuazophia kirjoitti...

Jep, jalat on usein kipeät, varsinkin polvista. Ne taipuvat kai nukkuessa jotenkin huonosti, koska nimenomaan herätessä ovat huonoimmillaan. Tosin ei kova liikkuminenkaan ole hyvästä - esim. juoksulenkin jälkeen tuntuvat usein vähän irronneilta. :D

Tulin joululomalla sellaiseen karmeaan johtopäätökseen, että en edes oleta olevani joku päivä täysin terve. Tuollaiset asiat kuin kipeät nivelet, jumiutuneet hartiat ja jonkinasteinen ihottuma jossain päin on jo ihan normaalia. Jostain syystä tuollainen huomio sai minut hetkeksi tajuamaan, että olen aikuinen.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Katja, taisin olla lähinnä toiveikas rasituksen välttämisen suhteen :) Mutta ainakin minulla on yhden lääkärin mielipide siitä ettei polvellani kannata juosta (hän oli kyllä sitä mieltä että juokseminen on muutenkin ihan hullujen hommaa).

TC, en tiedä, en ole perehtynyt tähän asiaan juuri lainkaan. Minulla ei ole varsinaisia nivelkipuja vaan esim. nilkkani ovat vaikka kävelyn jälkeen todella rasittuneen tuntuiset. Polvivaiva saattoi johtua nivelistä tai ihan yhtä hyvin polven epämuodostumasta, en enää edes oikein muista missä se tuntui ja millainen se oli, kävelemistä se ei ainakaan estänyt.

Tuazophania, minäkään en oikein muista milloin olisin ollut aivan täysin terve, ehkä se pitää vain hyväksyä? Vaivani ovat onneksi yleensä niin pieniä etteivät vaikuta elämääni kauheasti.

Tuazophia kirjoitti...

Tuazophania on kiva. Vähän kuin omistaisin oman valtion.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minulla on joskus vaikeuksia nimien kanssa kun en varsinaisesti lue niitä vaan katson miltä näyttävät ja sitten on noloa :)

Tuazophia kirjoitti...

Ei väliä. Jos ei jaksa kirjoittaa kokonaan, Tuz riittää mainiosti. Tarkoittaa muuten tsekiksi suolaa.

Sitäpaitsi se oikeasti kuulostaa joltain valtiolta.

Blog Widget by LinkWithin