12.1.2008

Näin unta että järjestelin jonkun toisen sekalaisia keittiön laatikoita. Äänestin myös USA:n esivaaleissa, äänestyslippu oli vihkonen täynnä ties miten vaikeita kysymyksiä poliittisesta ja sotilaallisesta järjestelmästä. Kahdelta heräsin painajaiseen jossa joku kummallisen näköinen tyyppi (hän muistutti ehkä kaljua Marilyn Mansonia) murhasi nukkeja. Onneksi niin päin, sen jälkeen kun kuulin lapsena kauhujutun murhaajanukesta ovat ne olleet minusta vähän pelottavia (tarinassa nukkea ei saanut ruokkia tai sen kynsiä leikata tai jotain sellaista, muuten siitä tuli murhaajahirviö).
En tiedä yrittikö murhaaja tappaa minuakin, aamulla olkapäässäni oli verinen naarmu (erittäin huolestuttava, koska se kulkee luomen läpi ja kaikki luomiin liittyvä on pelottavaa).

Käytin tänään hyväkseni kammottavan lämmintä säätä ja pyöräilin läheiseen kauppakeskittymään. Tarkoitukseni oli vähän katsella leivänpaahtimia mutta sain pakotettua itseni käytännöllisyyteen ja ostin tarjouksesta kolme muotoonommeltua aluslakanaa. Nyt niitä ei tarvitse ostaa vähään aikaan. Kävin myös kirpputorilla jonka valikoima näyttää minusta suurimmaksi osaksi romulta ja halpakauppojen vaatteilta mutta joskus sieltää löytää jotain hauskaakin. Nyt ei. Ruokakauppaan asti päästyäni minulla oli kamala nälkä ja hylkäsin suunnitelmani makaronilaatikosta. Sen sijaan olin paheellinen ja menin Hesburgeriin syömään (sen kunniaksi kun farkut menivät tänään jalkaan ilman kauheaa taistelua). Ylipainoni ei kyllä johdu roskaruuasta, nirsouteni takia voin syödä hampurilaispaikoissa vain ranskalaisia (jotka nekin ovat tietysti epäterveellisiä mutta en niitä kyllä kovin usein syökään) ja juoda vettä. Tulee ainakin halvaksi.
Kotimatkalla sade yllätti minut ja kotiin päästyäni olin litimärkä, ei kauhean kivaa tammikuussa.

5 kommenttia:

anu kirjoitti...

Minullakin on kerran tullut syvä naarmu luomen korvalle, meni halki koko luomi. Kissa raapaisi. Mutta eipä tuohon mitään tullut, vähän vuosi verta ja parani siististi ettei jälkeen päin huomaa mitään eroa.

Huomenna sitten puolilta päivin?

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Kissojen raapaisemat luomet ovat kaksin verroin huolestuttavia :)

Nähdään huomenna :)

anu kirjoitti...

Onneksi se oli melko puhdastassuinen sisäkissa, jonka kynsi oli päässyt niin teräväksi, että haava oli siisti kuin kirurgin veitsellä leikattu. Ja kaadoin kyllä sihen haavaan aikamoisen määrän desinfiointi-ainetta:)

Nähdään!

Anonyymi kirjoitti...

Hei Näkymätön!

Lueskelin sun viimeisimpiä blokeja ja ajattelin osoittaa seuraavat sanat Sulle;

Puoltakaan en sun kivustas voi tietää,
sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää
mut joku aamu mä tiedän sen,
sä heräät huomaamaan
sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan.

Life is hard mutta Sä selviät ja kelpaat kelle vaan. Sitäpaitsi, katsoin sun kuvia ja Sä oot Kaunis!
t: courageux

Näkymätön tyttö kirjoitti...

courageux, kiitos.

Blog Widget by LinkWithin