11.1.2008

Tänään on aika vetämätön olo. Näin eilen nukahdettuani pitkästä aikaa unta, jossa asunnossani oli joku vieras, olin aivan varma siitä ja heräsin sydän hakaten. Avasin silmäni ja matolla tosiaan kyyristeli joku hahmo. Valot päälle paniikissa ja kävi ilmi että se oli jumppapallo joka unohtui lattialle (tai ei varsinaisesti unohtunut vaan on tarkoituksella näkösällä etten unohtaisi sitä). Pitää varmaan laittaa se jonnekin mistä en näe sitä. Sellaista ei seuraa hyvä uni ja nyt olen taas väsynyt. Minulla on tunne että minun pitäisi tehdä jotain, mutta sain tänään toimitettua yhden työn painoon ja odotan että saisin toiseen lisää materiaalia ja olen luvannut itselleni että nyt angstisena ja kun minulla on vähän töitä ei minun tarvitse etsiä "oikeita" töitä niin aktiivisesti, niin ei minulla ole mitään kauhean pakottavaa tekemistä, kunhan käyn kaupassa ja postissa ja siivoan illalla niin ettei minun huomenna tarvitse.

Muistin että pakastimessani oli hauskaakin syötävää eikä vain ankeita keittoja (löysin sieltä vielä yhden rasian halpaa juureskeittoa, ne ovat varmasti lisääntyneet siellä), se pelasti lounaani. Se oli vielä ruokaa jota varten ei tarvitse tiskata kattiloita.

Täällä on taas kamalan ankean näköistä ulkona.

Tiesittekö että neulepuikolla voi saada aikaan reiän sormeensa? Se on aika kipeä. Isän sukat edistyvät kuitenkin hyvin (molempien sukista tulee mustat, joissa on punaisia ja oransseja kuvioita, isäni halusi erityisesti musta-oranssit mutta hyväksyi punaisenkin lisänä). Ne eivät ole ihan pahan näköiset vaikka itse sanonkin. Neulominen on kyllä ollut minulle hyvää terapiaa. (neuleblogini on saattanut kuolla tai ainakin vajota talviuneen kiitos Ravelryn ja tännekin saattaa tulla vähän enemmän neulejuttuja).

Uudenvuodenlupauselämääni ei ole kestänyt kuin viikon verran mutta se on sujunut aika helposti. En ole edes miettinyt karkin ostamista kaupassa enkä ole viikolla syönyt muutakaan makeaa (sen jälkeen kun pääsin eroon äidin luota tuomistani pikkuleivistä uuden elämän ihan alussa). Viikonloppu oli kyllä aika epäterveellinen, varsinkin kun sain isältä ja äitipuolelta virolaista suklaata. Sitä oli aika paljon ja pelkäsin että joudun viemään sen vaikka kylmäkellariin piiloon etten söisi niitä viikolla mutta se oli turha pelko, kaikki menivät sunnuntaina. Olen ulkoillut joka päivä, kävellyt vähän pidempiäkin lenkkejä tosin nykyinen sää ei kauheasti innosta ulkoiluun (onneksi on pakko käydä kaupassa). Olen vähän jumpannutkin, jumppapallo on kyllä aika hauska. Ja joka päivä olen syönyt kunnon lounaan ja jotain illalla. Ja syönyt vain runsaskuituista leipää. Paino kyllä vain nousee mutta ehkä se joskus laskeekin.

2 kommenttia:

omppu kirjoitti...

Sukat näyttävät tosi upeilta! Itsekin olen suunnitellut jo alkusyksystä asti, että alan neuloa sukkia/lapasia, mutta en vielä toistaiseksi ole saannut aikaiseksi aloittaa. :( Kynnys on jotenkin tosi korkea. Viime talvena virkkasin tosi paljon, (neulonut olen viimeksi yläasteella, eli siis parikymmentä vuotta sitten) muttta neulominen tuntuisi olevan jotenkin vielä paljon vaativampaa hommaa... ehkä pitäisi vain aloittaa jollain tosi yksinkertaisella jutulla, niin pääsisi alkuun...

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Kiitos :) En tiedä olisiko helpointa jos aloittaisi vaikka lastenkokoisista sukista ensin, niillä pääsee helposti kiinni sukkien neulomiseen (ja jos lähipiirissä ei ole lasia niin SPR kerää tänä vuonna kaikenkokoisia sukkia, minun olisi tarkoitus neuloa edes yhdet lasten sukat kunhan pääsen eroon noista sukista).

Blog Widget by LinkWithin