Tänään minulla on onneksi paljon parempi olo, vain se tavallinen pieni ahdistus kiusana eikä itketä. Ei tämäkään ole minusta kyllä ihan terve olotila kun sitä on jatkunut jo reilun vuoden ja päätös lääkärille menemisestä tuntuu edelleen hyvältä. En saanut lääkärin nimestä selvää muuta kuin sen että se oli aika erikoinen ja kyseessä oli ehkä nainen. Minun on helpompi puhua naisille, joten se olisi ihan hyvä juttu. Toivon että hän on ihminen jolle pystyn puhumaan mutta kerron kyllä kaikki oireeni vaikka hän vaikuttaisikin tylyltä, tai ainakin yritän.
Äitini soitti vielä illalla. Hän auttoi minua todella paljon edellisen pahan ahdistuskauteni aikana ja toimitti minut psykologin puheille, olen hänelle siitä kiitollinen. Hänen soittonsa tuntui mukavalta, vaikka toivoisinkin ettei hän kauheasti huolehtisi minusta mutta ehkä äidit eivät voi olla huolehtimatta?

Yritän järjestää itselleni mahdollisimman paljon hauskuutta, edullista ja mahdollisimman terveellistä tietysti (olen aika iloinen siitä etten eilenkään ostanut karkkia vaikka aikaisemmin tällainen olo olisi ollut hyvä tekosyy, ehkä pääsen taas kiinni karkittomaan arkeen). Tänään minun pitää mennä hoitamaan byrokratiaa, verotoimistoon ja palauttamaan pelottavaa asumistukihakemusta (minulla on varmaan kaksikymmentä liitettäkin). Tuo ei nyt ole kauhean hauskaa mutta ajattelin yhdistää samaan reissuun neuletapaamisen ja kävellä kaupungille jos vain jaksan. Viikonlopuksikin on vähän suunnitelmia.

Nukuin viime yönkin hyvin, menin aika aikaisin nukkumaan ilman hakkaavaa sydäntä ja itkuisuutta (toisin kuin parina viime yönä) ja vaikka heräsinkin kolmelta nukahdin helposti uudestaan ja nukuin melkein seitsemään. Melkein yhdeksän tuntia unta, aika mukavaa.