Ennen ja jälkeen, pahoittelut surkeista kuvista. Vaatehuoneessa on edelleen tavaroita joiden kuuluisi olla kellarissa, jos varastokoppini tyhjennetään joskus (viimeksi kun kävin katsomassa sitä oli se puolillaan kaatopaikkatavaraa) mutta ainakin se on huomattavasti siistimpi nyt. Ei se aikaisemminkaan ollut yhtä paha kuin ensimmäisessä kuvassa, en vain pitänyt noista laatikoista joiden kannet eivät mene kiinni. Melkein kaikki vaatteeni ovat nyt lokerikoissa, tummemmassakin on joka hylly käytössä vaikka se kuvan perusteella näyttääkin melkein tyhjältä (mustat vaatteet ja tummansininen tausta).
Jotkut juhlivat eilen kovaäänisesti alakerrassa. Eivät epämiellyttävästi, siellä ei tapeltu eikä soitettu kovaäänisesti romanialaisia iskelmiä (tai saattoivat ne olla vaikka bulgarilaisiakin) esimerkiksi, vaan heillä kuulosti olevan todella hauskaa.
Yritän pitää periaatteenani sitä etten häpeä tekemisiäni jos ne ovat suhteellisen harmittomia ja olen hyväksynyt sen etten ole bileihminen ja muuta sellaista mutta täytyy tunnustaa että tunsin itseni vähän naurettavaksi illalla ihaillessani siistiä vaatehuonettani ja kuunnellessani toisten kovaäänistä naurua. Olen kuitenkin kohtuullisen nuori ja sinkku ja ihan siedettävän näköinenkin, eikö minun pitäisi olla huolissani siitä että mukavaan lauantaihin kuuluu leipomista (kokeiluni ei onnistunut täydellisesti enkä tiedä kehtaanko viedä niitä isäni luokse mutta minusta tuntuu että minun pitää viedä jotain kun he ovat niin anteliaita minua kohtaan ja kun olin kauhea enkä tuonut heille tuliaisia Tukholmasta mitä häpeän mutta en muistanut ja saan heiltä tänäänkin taas yhden tarpeellisen esineen, jalkalampun. He kysyivät olisiko minulla jotain värikästä maalausta Hollannin ajoilta ja kuvittelin että minulla oli niitä tallessa, alastonharjoitelmia kirkkailla väreillä, mutta niitä oli vain yksi, ehkä paras maalaus jonka olen tehnyt ja siitä luopuminen tuntuu vähän vaikealta jos he haluavat sen mutta ehkä se tekee lahjan arvokkaammaksi? Ja sitä paitsi se ei sopisi sisustukseeni ja ehkä he eivät edes halua sitä) ja vaatehuoneen siivoamista ja neulomista, onko minussa jotain vikaa kun sinkkuelämä ei houkuttele. Ehkä olen vain pelkuri (tai siis varmasti olen. Odotan kauhulla huomista kun minun pitää soittaa vakuutusyhtiöön ja kiroan tyhmyyttäni kun en muistanut minä päivänä minulla on se lääkäri).
Se on se vanha juttu. En ahdistu siitä että minulta puuttuu joku asia vaan siitä etten ahdistu sen puutteesta.
Mutta ainakin minulla on siisti vaatehuone.
Tekstit
6 kommenttia:
Mutta pääasiahan on, että itselläsi oli mukavaa eikä se olisiko sinun mukavasi jonkun toisen mielestä mukavaa. :)
Oma mukava lauantai-iltani kuulostaa ihan samalta kuin sinulla. Eikä itselläni siihen vaikuta olenko sinkku vaiko enkö, ihan samat ajanvietteet on kumminkin. Parasta on kun saa rentouduttua ja hyvän mielen itselleen.
Ihanan tilava vaatehuone! Ja siisti myos.
Lauantai-iltasi kuullosti mukavalta. Ei bilettaminen ketaan sen normaalimmaksi tee.
Isasi on ihana, kun muistaa sinua noilla hanelle tarpeettomilla tavaroilla.
Anonyymi, niinpä, yleensä en (enää) välitäkään siitä, mutta joskus kuitenkin vähän. Huonosta itsetunnosta ei näköjään pääse eroon ihan helpolla :)
Siiri, tuo on kyllä totta ja olen kyllä sen verran mukavuudenhaluinen että vapaa-ajanvietossa mietin lähinnä sitä mistä pidän enkä sitä mitä minun pitäisi tehdä ollakseni "normaali", kun se tuntuu aika turhalta tavoitteelta muutenkin.
Anne-Mari, vaatehuone on kyllä tämän asunnon parhaita puolia.
Ja heidän tarpeettomat tavaransa kelpaavat kyllä minulle, jos ovat sellaisia joille minulla on käyttöä ja jotka sopivat tyyliini (kieltäydyin esim. digitelevisiosta jolle minulla ei ole tilaa tai tarvetta), vaikka siitäkin välillä angstaan mutta mistä en angstaisi. Sain nyt kolme lamppua ja täällä on suorastaan valoisaa. Ensi kuussa minun pitäisi saada vielä ehkä sievin näkemäni nojatuoli kun he saavat sen tilalle uuden. Sekin kyllä kelpaa minulle :)
En ole ikinä oikein ajatellut, että millainen olisi unelma-asuntoni, mutta nyt sain ensimmäisen asian listalle: vaatehuone pitää olla! Silloin kun asuin äitini kanssa, ei meillä ollut sellaista ja tässä soluasunnossa sellaista ei myöskään tietenkään ole... Mutta sellaisen haluan.
Minun hyvään lauantaihini kuuluu uuniriisipuuro (viikolla sitä ei ehdi tehdä), kiireettömyys ja rauha. Pitäisi kai viettää jotain opiskelijaelämää, mutta en mä sellaisista perusta.
(Oho, taisin ensimmäisen kerran kommentoida jotain, vaikka olen lukunut nyt jo reilun vuoden.)
Anne, hauskaa että sait kommentoitua :) Vaatehuone on kyllä aika kätevä, en osannut haaveilla sellaista mutta nyt olisi vaikeaa olla ilman.
Uuniriisipuuro kuulostaa hyvältä. Koulussa lempiruokaani oli uuniohrapuuro ja olen yrittänyt tehdä sitä joskus kotonakin mutta se ei ole yhtä hyvää, ehkä riisipuuro toimisi paremmin.
Lähetä kommentti