12.2.2008

Näin ikkunastani päiväkotilasten (oletan) seurueen. Kaikki lapset olivat pukeutuneet joko tummansiniseen tai kirkkaanpunaiseen, oletan että sukupuolen mukaan.
Jos minulla olisi lapsia en haluaisi pukea heitä kumpaankaan (vaan vihreään ja oranssiin, esimerkiksi) mutta olen ymmärtänyt että se on hyvin vaikeaa.
Minulla oli ollut vauvana poikaserkuilta perittyjä vaatteita, jotka sattuivat olemaan ruskeita ja sinisiä (mutta kyseessä oli 80-luvun alku), neuvolassa oli kysytty olivatko vanhempani hyvin pettyneitä kun en ollutkaan poika.

Olen pakannut ja hoitanut suurimman osa tämän päivän hommista, lähinnä paperitöitä jotka edistävät palkan saamista ja niiden työtodistusten (olen nyt saavuttanut tavoitteeni ja voisin hankkia värttinän ellen olisi tullut järkiini ja alkanut ajatella että ehkä se ei ole tosiaankaan paras mahdollinen harrastus pölyallergikolle, jonka suvussa on astmaa). Vielä pitäisi tiskata ja viedä roskat ja nostaa rahaa ja postittaa yksi kirje. Jotenkin tuntuu siltä että olisin lähdössä pitkälle matkalle (palaan siis torstaiaamuna) ja matkalaukkuni tuntuu kauhean kevyeltä ja olen varma että olen unohtanut jotain mutta parin päivän vaatteet eivät vie paljon tilaa.

Minusta tuntuu kyllä vieläkin vähän epätodelliselta että huomenna minun pitäisi olla Tukholmassa. Sään pitäisi suosia meitä, tai menomatkalla meren pitäisi olla aika vähätuulinen mutta paluumatkalla saattaa olla enemmän tuulta mutta Tukholmassa pitäisi olla aika aurinkoista. Olen kyllä tarkoituksella ollut ajattelematta tuota merimatkaa, muistan että kun viimeksi yövyin laivalla en pystynyt nukkumaan kunnolla mutta ehkä nyt ei ole niin. Laivat ovat minusta kyllä huomattavasti pelottavampia kuin lentokoneet (ehkä yllättävästi en pelkää lentämistä vaan oikeastaan pidin siitä, varsinkin nousuista ja laskuista). Tallinnassa on ollut paljon helpompi käydä.

En ehkä kirjoita loppuviikolla paljon, riippuu vähän siitä millainen ohjelma meillä on.

11.30: Täytyy lisätä. Ovellani kävi ehkä pelottavin pitkään aikaan tapaamani ihminen. Yleensä Jehovan todistajat eivät häiritse minua kauheasti niin kuin eivät puhelinmyyjätkään mutta en ole ikinä tavannut niin fanaattisen näköistä ihmistä. Hän oli kyllä kohtelias eikä alkanut paheksumaan minua kun ilmoitin etten usko jumalaan/jumaliin (mitähän hän olisi sanonut jos olisin sanonut olevani agnostinen pakana tai siis pseudo-pakanallinen agnostikko) mutta hän oli taitava. Hän asettui oven rakoon niin ettei sitä pystynyt sulkemaan ilman epäkohteliaisuutta ja puhui niin paljon että siihen oli vaikeaa sanoa mitään väliin ja käytti feissareiden tekniikkaa, "mitä mieltä olet siitä onko rikollisuutta aina", sellaista kysymystä johon on vaikeaa sanoa ettei ole kiinnostunut tai ettei ole mitään mieltä. En osannut kohteliaasti kieltäytyä kuulemasta Raamatun kohtaakaan (jotain sotavaunuista). Minun kannaltani pelottavinta oli hänen silmänsä, en ole ikinä nähnyt niin fanaattista ilmettä kenelläkään.
Tavallaan huvittavaa että hän olisi ollut hyvä varmaan muussakin ovelta ovelle myymisessä. Hän oli kyllä aika taitava, jollain tavalla aina ihailen ihmisiä jotka ovat hyviä työssään (tai en tietenkään aina). Oulussa asuessani samassa talossa asui jonkun uskonsuunnan kannattajia, jotka hekin taitavasti jouduttuaan kerran samaan hissiin kanssani osasivat käyttää tilaisuuden hyväkseen ja kysyä olinko kiinnostunut heidän materiaaleistaan.
Tuo nainen kysyi minulta olenko evoluution kannattaja, niin kuin se olisi uskonnollinen liike.

(pitäisikö lisätä etten vastusta mitenkään erityisesti uskontoa mutta fanatismi on minusta ikävää, kohdistui se mihin tahansa).

21 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Anteeksi offtopic, mutta tämä juttu saattaisi kiinnostaa sinua:

http://www.aviisi.fi/artikkeli/?num=13/2007&id=acf391d

Ellen väärin muista, sinulla oli jotain tämänsuuntaisia ongelmia?

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Eipä tuo kyllä kuulosta kovin tutulta, mutta hankalan oloinen ongelma.

Anonyymi kirjoitti...

Ok, muistin sitten väärin :) Olet niin ahkera kirjoittaja että en muista missä kirjoituksessa olet käsitellyt seksuaalisuutta.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Seksikokemukseni olivat kyllä kivuliaita ja voihan olla että sairastan tuota tautia tietämättäni mutta en usko, ainakaan nuo oireet eivät kuulostaneet tutuilta.
Ärsyynnyin kyllä suunnattomasti niistä miehistä jotka olivat aloittaneet yhdynnän vaikka tiesivät ettei tyttö halunnut ja että se on kauhean kivuliasta hänelle, en tiedä mitä he kuvittelivat (että heidän taikapeniksensä parantaa naisen?).

orange seeds kirjoitti...

Luultavasti he eivät uskoneet naisen oireisiin tai luuulivat hänen liioittelevan vaivojaan. Tai ehkä heitä ei vain kiinnostanut muu kuin oma halu. Inhaa..

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Hyvin mahdollista ja todennäköistä. Ja ikävää.

Anonyymi kirjoitti...

Mutta kun ilmeisesti on olemassa naistyyppi, jonka "ei" tarkoittaa "kyllä".

Panuhan kertoi joskus että panomiehen uransa kivikkoisella alkutaipaleella joku nainen torjui hänen yrityksensä ja sitten myöhemmin valitti miksei Panu ottanut häntä väkisin.

Jos miehet olivat törmänneet vain tällaisiin naisiin eivätkä tienneet että tuollaisia kipuja voi olla... no, en puolustele mutta voinko tuomitakaan? Riippu aika paljon tilanteesta ja siitä miten selvästi nainen ilmaisi asian.

Puhukaamme toisillemme, niin ehkä näemme vähemmän väärinkäsityksiä ja mielipahaa...

Anonyymi kirjoitti...

voihan olla että sairastan tuota tautia tietämättäni

Sanoisin että kannattaa varmistaa asia. Älä tuomitse itseäsi aseksuaaliseksi ennenkuin olet varmistanut että kyse ei ole mistään hoidettavasta sairaudesta.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minusta on parempi olettaa että ihmiset tarkoittavat mitä sanovat, vaikka jotkut idiootit eivät niin tekisikään. Se että jää ilman seksiä on minusta kuitenkin pienempi paha kuin se että syyllistyisi raiskaukseen (oletan nyt että se on miehillekin tärkeää, muutenkin kuin syytteeltä välttymisen takia) ja ehkä niidenkin naisten kannattaisi vähän miettiä mitä sanovat.
Entä jos jotkut miehet oikeasti haluaisivat että heidän tyttöystävänsä nai heitä perseeseen dildolla mutta eivät sanoa haluavansa sitä ettei tyttöystävä vain luulisi häntä homoksi mutta jos tyttöystävä pakottaisikin heidät siihen he saattaisivat nauttia siitä vaikka ovatkin ensin kieltäytyneet (olen kuullut että se voi olla miehille hyvinkin nautinnollista). Pitäisikö tyttöystävien välittää siitä että he sanovat ensin ei?

Anonyymi kirjoitti...

Pitäisikö tyttöystävien välittää siitä että he sanovat ensin ei?

Jaa-a. BDSM-väen ratkaisuhan on sopia turvasana, josta toinen tietää lopettaa. Tällä tavoin saa leikkiä siveellistä estelijää ja toinen himokasta alistajaa mutta leikki pystytään lopettamaan jos se menee liian pitkälle. Jos tällainen olisi pakollista kaikissa seksisuhteissa, olisi elämä varmaan helpompaa sekä miehille että naisille :)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Anonyymi 2, tuo oli viittaus siihen että ilmeisesti voi sairastaa tuota tautia kuten monia muitakin ilman että tietää, mistä minä tiedän mitä sisälläni tapahtuu? Oletko itse aivan varma ettei sinulla ole vaikka heikkoa kohtaa verisuonissasi joka joskus repeää, vaikka noin esimerkkinä?
Mutta aika epätodennäköistä se minusta olisi. Aseksuaalisuuteni (tai sitä lähellä oleva tila) ei ilmene niin että ajatus seksistä kuvottaisi minua eikä se johdu siitä että seksi on ollut kivuliasta sitä kokeillessani (ujo ja jännittynyt neitsyt, aika todennäköistä että siihen liittyy kipua), tuntemukseni ovat olleet samantyylisiä ennen noitakin kokemuksia. Kyse on henkisestä jutusta, siitä etten tunne himoa toisia kohtaan, ei siitä etten haluaisi harrastaa seksiä kun kokemukseni ovat niin negatiivisia. En leimaa itseäni aseksuaaliksi, jos haluankin seksiä jonkun kanssa niin sitten haluan, ei se kaada identiteettiäni. Enemmän on kyse siitä etten yritä turhaan tuntea asioita joita en tunne. Koska kuitenkin nautin itsetyydytyksestä niin voi olla että nauttisin seksistä jonkun muunkin kanssa mutta ehkä vain niin kuin jostain hauskasta fyysisestä jutusta nauttii, en ole tähän mennessä halunnut sitä kenenkään tietyn ihmisen kanssa. Tai katsonut kadulla ihmisiä ja ajatellut että ovatpa he seksuaalisesti puoleensavetäviä. Olen antanut itseni ymmärtää että "seksuaalit" saattavat hyvinkin tuntea noin? Ja että seksi on heille tarve eikä vain mahdollisesti hauskalta tuntuva juttu jota voi harrastaa silloin tällöin?

Anonyymi kirjoitti...

Olen kyllä sama anonyymi :)

No, ainakin tyypilliselle nuorelle miehelle seksi on hyvin vahvasti tarve. Jos siis joku Näkymätön poika lukee blogia ja löytää Näkymättömän tytön joka kuulostaa mukavalta, mutta joka tuntuu olevan lähes täysin kiinnostumaton seksistä... se on vähän turn-off. Varsinkin jos Näkymättömälle pojalle on usein sanottu että ollaan-vaan-kavereita.

En tiedä onko aseksuaalisia miehiä, mutta ainakin jos haluat seksuaalisen miehen, asialle kannattaisi tehdä jotain.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

No, minä olen myös kohtuullisen aromanttinen, minulla ei ole mitään pakottavaa viettiä pariutua romanttisestikaan. Enkä kyllä haluaisi aseksuaaliseen suhteeseen, siis puhtaasti aseksuaalisen ihmisen kanssa, heistä seksin ajatteleminenkin saattaa olla jo kuvottavaa saati että harrastaisivat sitä. Luulen että voisin olla ihan toimivassa suhteessa seksuaalisen ihmisen kanssa, "aseksuaalisuudessai" ei edelleenkään ole kyse siitä etten haluaisi seksiä ja mahdollisesti nauttisin myös siitä toisen ihmisen kanssa (todisteiden puuttuessa en osaa sanoa varmasti), minulta puuttuu vain se vietti joka näyttää ajavan ihmisiä välillä hulluuteen. Tai ainakaan se ei ole vielä ilmoittanut olemassaolostaan.
Ehkä sitä voisi kuvailla vaikka niin että joillakin on todellinen tarve hyppiä tramboliinilla, he kärsivät jos joutuvat olemaan ilman ja se on yksi heidän elämänsä keskeisimpiä asioita. Luonnollisesti/oletettavasti he haluavat kumppanin jolla on vastaava tarve. Jotkut inhoavat tramboliineja yli kaiken ja niillä hyppiminen aiheuttaisi heille suunnatonta henkistä ja ehkä fyysistäkin kärsimystä (mutta ei samalla tavalla kuin vaikka niille jotka ovat joutuneet tramboliinionnettomuuteen ja nyt pelkäävät niitä), aivan niin kuin toisille hyppimättömyys. Kolmas ryhmä (yksinkertaistettuna, muitakin tietysti olisi) taas pitäisi hyppimisestä kun tilaisuus sattuisi kohdalle ja jopa parihyppelystä jos löytävät sopivan henkilön mutta se ei ole heille tarve eikä tramboliinien näkeminen aiheuta heissä kiusausta mennä hyppimään. Heille se on yksi hauska harrastus muiden joukossa, eikä mikään niin tärkeä juttu kuin kahdelle ensimmäiselle ryhmälle vaan menee yhtä mieluusti vaikka lukemaan. Tuo viimeinen porukka on tietysti se johon itse tunnen kuuluvani.

Anonyymiyden huono puoli on tietysti se ettei ole erotettavissa muista anonyymeistä, siksi suosittelen jonkinlaisen nimimerkin käyttöä. Sen ei tarvitse edes tarkoittaa mitään, yksittäinen kirjainkin auttaa erottamaan edes jotenkin toisista.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Piti lisätä että kun tämän blogin tarkoituksena varsinaisesti ole viehättää miehiä niin minua ei hirvittävästi masenna jos en anna itsestäni kauhean seksikästä kuvaa.

Anonyymi kirjoitti...

Oma valintasi, toki.

Mutta jos asenteesi on, että "no joo, ehkä voisin joskus miehen ottaa... joskus jopa harrastaa seksiä... ellei ole hyvää luettavaa" niin kovin moni mies ei kiinnostu. Sellainenkaan, joka muuten kirjoitustesi perusteella pitäisi sinua mukavana ja kiinnostavana naisena.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

En tiedä miten paljon tuollaisissa asioissa on kyse valinnasta (paitsi tietysti se on valinta että kirjoittaa niin kuin oikeasti tuntee eikä mieti miesten mahdollista miellyttämistä, tai tietysti naisten). Sen tiedän että yritykseni pariutua aktiivisesti epäonnistuivat ja aiheuttivat minulle lisää ahdistusta enkä sitä tarvitsisi yhtään enempää. Voi olla että ajattelen tulevaisuudessa eri lailla mutta minusta on ollut aina jotenkin hölmöä tehdä asioita, joita ei haluaisi tehdä, vain sen takia ettei myöhemmin katuisi tekemättä jättämistä. Varsinkin kun nykyisessä tilanteessani ei ole mitään ihmissuhteiden kannalta ikävää, en siis mitenkään kärsi sinkkuudestani, päinvastoin.
Tavallaan se on ongelmallista, jos tuntee tarvetta seksiin ja seurusteluun niin luulen että vähemmänkin houkutteleva kumppani saattaa kelvata tai siis tarve tekee ihmisistä houkuttelevamman oloisia, mutta jos tuota tarvetta ei ole niin sitten täytyy vain toivoa että tapaa jonkun tyypin joka herättää taianomaisesti sen tarpeen.

Anonyymi kirjoitti...

Saanko palata aiheeseen? Muistan ainoan Tukholman-matkani laivaosuudet aivan kammottavina. Menomatkalla olin suihkussa kun sähköt menivät pois noin kahdeksi minuutksi - vai olisiko se ollut sittenkin vain minuutti, muistoissa kaikki suurentuu. Se on joka tapauksessa pitkä aika kun sähkökatkos alkaa kun on alastomana saippuaisena suihkussa ja kuulee käytävistä ihmisten juoksuaskelia, aivan selvästikin hätätila... Kun lopulta pääsin ulos, minulle selitettiin että se oli vain tavallinen sähkökatkos. Olin jo etukäteen ollut huolissani merimatkasta ja tämä sitten toi paniikin pinnalle enkä nukkunut lainkaan. Tuhkolmassa kävin ystäväni kanssa teatterissa - nukuin koko esityksen ajan. Paluumatkalla merenkäynti oli kova, en edes yrittänyt mennä nukkumaan, pelotti koko ajan, ja lopulta nousin jonnekin sinne yläkerroksiin kysymään virkailijalta kuin pieni lapsi (olin parikymppinen): "Kaatuuko tämä laiva?" Muistan vieläkin ystävällisen virkailijan vastauksen (taas aivan kuin lapselle): ei kaadu, mutta jos sinua pelottaa, jää tänne minun viereeni. Olinkin siellä jonkun aikaa, mutta sitten alkoi nolottaa ja palasin hyttiin siellä nukkuvan ystäväni seuraksi. Sen jälkeen en ole laivamatkoista haaveillut.

Olen tietenkin varma että oma matkasi on miellyttävä! Kerron vain kun tuli mieleen. Lentomatkat ovat huomattavasti vähemmän pelottavia, mutta mitä enemmän lennän, sitä enemmän olen alkanut pelätä laskuja. Olen aina varma että kone murskautuu maahan, tai ainakin siipi koskettaa maanpintaa, tai lentokoneen laskeutumisrenkaat räjähtävät rikki... Kaikki aivan mahdollista vaikkakin niin epätodennäköistä.

M

Anonyymi kirjoitti...

Todella absurdia kehottaa Näkymätöntä ”tarkistamaan, ettei hänellä ole vulvodyniaa”. Miksi pitäisi a) olettaa, että hänellä on se, jos ikinä ei ole ilmennyt mitään oireita (vulvodyniaa sairastavat kyllä tietävät oman tilansa, joskaan ei välttämättä nimeä sille, k.o. sairaudentila oireilee muunakin kuin yhdyntäkipuna) ja b) jos Näkymättömällä ei ole seksisuhdetta käynnissä, miksi koko tilaa edes pitäisi ”tutkia”. Muutaman viikon sisällä täällä Näkymättömän kommenttilaatikossa on alkanut kuhista varsinainen besserwissereiden armeija, joka ottaa asiakseen neuvoskella Näkymätöntä niin psyykkisen kuin fyysisenkin terveyden hoidossa vedellen hatustaan diagnooseja.

Ja mikä ”turn off”? Onko Näkymättömän tytön velvollisuus vapaana nuorena naisena olla jotenkin haluttava ja seksuaalisia tarpeita tyydyttämään valmis oleva, omassa blogissaan. Tämähän on, herranjestas, päiväkirja, eikä mikään deitti-ilmoitus.
Minski

Anonyymi kirjoitti...

Onko Näkymättömän tytön velvollisuus vapaana nuorena naisena olla jotenkin haluttava ja seksuaalisia tarpeita tyydyttämään valmis oleva, omassa blogissaan.

Ei ole. Muita kysymyksiä?

- Aiempi anonyymi

Mä vaan kirjoitti...

Kohtuu käsittämätön lähestymistapa tällä Anonyymilla.

(Mua on kyllä myös lähestytty vaikka millä tavoin. Esim. eräs lähetti mulle kortin, jossa oli peikon kuva ja kehotti katselemaan sitä ahkerasti, jotta vähitellen tottuisin myös hänen ulkomuotoonsa [jota ilmeisesti itse piti peikkomaisena] ja voisin vielä ihastuakin häneen.)

Jos Näkymätön ei ole erityisen kiinnostunut seksistä, miehistä jne. niin ei kai se jankkaamalla ainakaan parempaan suuntaan muutu.

Sori, tämä oli vain sivuhuomio.

P.S. Ei tarkottaa ei (paitsi pervojen/sosiaalisesti tumpeloiden miesten kuvitelmissa ja miesten keskinäisissä urbaanilegendoissa a la Panu). Vähän paha on mennä toisen puolesta väittämään, että: "Kyllä sä kuitenkin halusit."

Anonyymi kirjoitti...

Niin, onhan se kohtuullisen käsittämätöntä että vaikka Näkymätön itse vastasi ihan asiallisesti ja korjasi väärinkäsitykseni, jälkeenpäin sivulliset alkavat raivokkaasti puolustaa Näkymättömän kunniaa.

Ehkäpä moni sitten seuraa tätä blogia säännöllisesti ja tietää Näkymättömän miesasiat tarkalleen. Minä en seuraa enkä tiennyt. Vetäkääpä henkeä ja nauttikaa keväisestä ilmasta!

- Aiempi anonyymi

Blog Widget by LinkWithin