Viime päivinä on tapahtunut niin paljon kaikenlaista että siitä kirjoittaminen tuntuu ylivoimaiselta urakalta. Helpottaakseni sitä päätin että kirjoitan niin lyhyesti kuin haluan.

Tukholman matka sujui hyvin.
Paitsi ensimmäinen yö jolloin en saanut unta kuin pieniä pätkiä kerrallaan ja hermostuin kuulutuksista joita en ihan kuullut ja jotka olisivat ihan hyvin voineet sanoa "hyvät naiset ja herrat, laiva uppoaa, poistukaa heti" (tai mitä siinä sanotaankaan). Onneksi saavuimme vain Ahvenanmaalle.
Sää ei olisi voinut olla parempi (nollan tuntumassa, aurinkoista ja tuuletonta) ja kaupunki oli kaunis ja saimme tehtyä kaiken mitä halusimme. Söimme aamiaisen satamassa emmekä yhdessä kahvilassa jonka löysin netistä. Se aukesi vasta puoli kahdeksalta ja kun oli nälkäinen ja lähtenyt laivasta kuudelta niin se tuntui liian myöhäiseltä. Kävelimme Gärdetin kaupunginosassa, se näyttää sellaiselta paikalta jossa asuisin mielelläni (en tiedä olenko koskaan kertonut kummallisesta viehtymyksestäni keltaiseen rappaukseen ja funkkistaloihin).
Matkustimme metrolla (yritimme ostaa luukulta lippua ruotsiksi ja myyjä vastasi suomeksi että on halvempaa ostaa lippu läheisestä kioskista) vanhaan kaupunkiin ja kävelimme siellä edes takaisin ja kävimme aamukahvilla (sellaisessa kahvilassa jossa varmasti oli vessa, niiden löytäminen vieraasta kaupungista on minusta aina vähän hermostuttavaa). Kävimme scifi-kirjakaupassa ja Livrustkammarenissa (kiitos vinkistä kommentoijille, täytetty hevonen oli aika hurja ja kuninkaallisten vaunut aika mahtavia).
Jatkoimme sillan yli Södermalmiin (vai Södermalmille?), isotätini asui aikoinaan sen eteläosassa mutta nyt emme menneet niin pitkälle. Etsimme yhden lankakaupan (ostin kirjavaa pehmeää merinolankaa ja vielä pehmeämpää turkoosia alpakkaa) ja yhden saippuakaupan, johon tutustuin aikoinaan ulkomaisten nettituttujen kautta ja jonka liike oli ensimmäisiä kohteitani Amsterdamissa ja jonka kaukaisuutta olen harmitellut kylpyammeen saatuani (myyjä sanoi tuolla että ehkä he avaavat liikkeen Helsinkiinkin). Mukaani lähti kolme erilaista kylpyjuttua ja sain yhden vielä kaupan päälle. Halpaa huvia se ei tietenkään ole mutta enpä minä käy kovin usein kylvyssäkään (ja kolmasosa kylpyvaahtopalasta riitti hyvin vaahtoisaan ja tuoksuvaan kylpyyn). Katsoimme Södermalmia muutenkin, Katariinankirkkoa (yhdellä haudalla kukkivat lumikellot!) ja vanhoja työläismökkejä.
Palasimme vanhaan kaupunkiin ja kuljimme niitä samoja katuja edestakaisin etsimässä jotain hauskalta vaikuttavaa ravintolaa (hienot matkailijat eivät varmastikaan etsi niitä turistikaduilta mutta me emme olekaan sellaisia). Löysimme lopulta sopivan hintaisen ja kauhean ystävällisen paikan, jossa selvisimme hyvin ruotsiksi (kaupoissa riittää onneksi "hej" ja "tack", mutta tuolla sanoin myös "vatten" ja ymmärsin mitä minulle puhutaan).
Sitten oli jo iltapäivä ja kävelimme siltojen yli keskustampaan ja kiersimme Sergelin toria ja kävimme lepuuttamassa jalkoja kulttuuritalon kirjastossa (tuollainen tehokas turistina olo on kyllä kamalan väsyttävää). Lopulta ostimme liput metroon (minä yritin ostaa ruotsiksi mutta en ymmärtänyt myyjän aksenttia ja vaihdoin englantiin ja vaikutin kyllä varmasti aivan kamalan typerältä turistilta) ja tutkimme metrokarttaa ja kuvittelimme tietävämme minne olimme menossa. Olimme kyllä onneksi oikealla metrolinjalla mutta ajoimme vähän liian pitkälle ja minä jouduin vähän paniikkiin kun asema oli niin autio mutta onneksi sinne tuli yksi metro jonne yksi paikallinen mies meni istumaan ja hän varmisti että se oli menossa oikeaan suuntaan takaisin (niin kuin voisi päätellä siitä että olimme metron päätepysäkillä...). Onneksi sukumme motto voisi olla "samapa se missä ihminen odottaa" (sanoi isoisoisäni joka oli vierailulla tyttärensä luona ja lähti odottamaan bussin lähtöä pari tuntia etuajassa) ja meillä oli puolisentoista tuntia aikaa laivan lähtöön ja olimme oikeastaan aika lähellä satamaa jo.
Selvisimme hyvin laivaan ja seuraavana yönä nukuin suorastaan hyvin, vaikka heräsinkin ennen Ahvenanmaata laivan keinumiseen (ilmeisesti sinä yönä oli myrskynnyt mantereella, en tiedä miten merellä oli).
Ensimmäisen yön jälkeen olin varma etten ikinä lähde enää tuollaiselle matkalle mutta toisen yön jälkeen en ollut enää niin varma.

Torstain loppuosa meni horteessa, olin unohtanut miten raskasta tuollainen matkailu voi olla.

Perjantaina kävimme kaupungilla, syömässä ja nauttimassa kuvataiteesta.

Eilen oli sitten se Cirque Du Soleilin esitys. Se oli aika hieno kokemus mutta ei niin järisyttävä kuin olin kuvitellut. Äänentoisto oli minusta kauhean huono tuolla hallissa ja kun musiikilla oli hyvin suuri rooli niin se ehkä vei vähän nautinnosta. Mutta valaistus ja muu visuaalinen puoli oli hoidettu erittäin komeasti ja esityksetkin olivat hienoja, erityisesti nainen joka pyöritti ties kuinka montaa vannetta yhtä aikaa, jalallaan ja käsillään ja vyötäisillään ja hymyili koko ajan voitonriemuisesti.