26.5.2008

Heräsin eilen neljältä painajaiseen (oikeaan vampyyripainajaiseen jossa oli kammotta laulava taulu, joka tietysti esitti kauhuelokuvamaista pikkutyttöä). Juhlat sujuivat ihan hyvin, vieraan laatu korvasi määrän. Illalla kävin vastavierailulla ihailemassa suloista pientä kissanpoikaa. Se oli kyllä uskomattoman suloinen. Ja pieni.

Tänäänkin heräsin aikaisin mutta ehkä en painajaiseen. Kuvittelen että tämän päivän jälkeen helpottaa. Tai sitten kun tiedän miten minun käy. Tai sitten kun työprojektini on turvallisesti painossa. Ensi viikolla joka tapauksessa. Tai jos satun saamaan työn (enkä ole vieläkään ihan varma siitä mitä oikein toivon, työllistymistä tietysti, mutta...) niin sitten hermoilu jatkuu sen alkuun. Tai jälkeenkin. En minä ole kyllä niin paniikissa kuin voisi kuvitella. Väsymys auttaa kummasti.

Hammaslääkärissä meni hyvin, ei paikattavaa ja huomiselle aika suuhygienistille. Voisin käydä tuolla mielelläni jatkossakin, jos minulla on joskus sellaiseen varaa (mutta pariin vuoteen ei nyt tarvitse jos ei ilmene jotain uutta), se oli komeassa vanhassa talossa, sellaisessa jossa on hieno rappukäytävä. Rekrytointitoimiston rappukäytävä oli kyllä hienompi mutta se oli sisältä tylsä, tuolla oli säilynyt vanhan talon henki. Hammaslääkäri saattoi olla minua vähän vanhempi mutta muut työntekijät näyttivät melkein nuoremmilta (mutta ei minulla ole mitään ikäkriisiä, kunhan vain huomaan vähän huvittuneena).

Kävin sen jälkeen asioilla, nappikaupassa (piti löytää uusimpaan käsityöhöni nappeja jotka eivät olisi liian hempeitä, ettei virkattu pitsi näytä liian kiltiltä. Tai kiltimmältä kuin se jo näyttää) ja pankissa. Jouduin odottamaan siellä aika kauan, mutta se ei haitannut, minulla oli kännykkäkirjani mukana. Jollakin muulla taisi olla vähän enemmän kiirettä. Käteistiskille oli pitkä jono ja vuoronumerollisia jonottajiakin oli useampia, mutta eräs mies (viisissäkymmenissä, "nuorekkaasti" pukeutunut) ei tietenkään kuulunut sellaisiin ihmisiin jotka jonottavat joten hän vain käveli lähimmälle palvelupisteelle ja alkoi selittämään asiaansa, vaikka virkailija sanoi useampaan kertaan ettei voi palvella häntä ilman vuoronumeroa. Onneksi hän oli tiukkana, ei pelkästään sen takia että minun vuoroni oli seuraavana vaan jo periaatteesta. Mies ei siitä hämmentynyt vaan jatkoi asiakaspalvelijan etsimistä ja käveli suoraan sisään lasiseinäiseen huoneeseen, jonka virkailija yritti selittää ettei ota asiakkaita vastaan nyt mutta antoi lopuksi periksi. Ärsyttävää. Minun pankkiasiani ei selvinnyt, mistään tiedoistani ei käy ilmi kuinka paljon minun pitäisi maksaa opintolainan korkoja ensi kuussa. En tiedä pitäisikö sen edes näkyä vielä, mutta jotenkin kuvittelen että ennen pankkiuudistusta näin sen summan, hämärästi muistan sen. Ilmeisesti opintolainoissa on ollut jotain ongelmia. Täytyy soittaa pankkiin jos sitä ei näy kesäkuussakaan verkkopankissa.

Olen nyt isäni toimistolla, kuluttamassa aikaa ennen haastattelua ja tutkimassa bussiaikatauluja. Hermostunut minäni haluaisi olla siellä puoli tuntia etuajassa, jos vaikka bussi on myöhässä tai eksyn mutta järkevämpi minä on sitä mieltä ettei halua viettää puolta tuntia paikassa jossa ei ole mitään tekemistä eikä istumapaikkaa tai sellaista, varsinkin kun jo tietää missä firma sijaitsee ja miltä heidän toimistonsa näyttää. Kompromissina on tarkoitus mennä bussilla joka on perillä kahtakymmentä minuuttia ennen haastattelun alkua.

Ei kommentteja:

Blog Widget by LinkWithin