6.5.2008




Äidin luona ei ollut niin rauhallista kuin yleensä. Tai ei rauhatonta vaan tapahtuvaista.

Vappuaattona olimme vain kotona ja joimme simaa ja söimme munkkeja.

Vappupäivänä äitini oli kutsuttu brunssille työkaverinsa / hyvän ystävänsä luokse. Minutkin oli pyydetty sinne ja ensin olin sitä mieltä etten menisi mutta menin kuitenkin. Paikalla oli toinenkin äitini työkaveri, tunnen heidät molemmat hyvin, he kuuluvat äitini ystäväpiiriin ja ovat olleet meilläkin monta kertaa, siis silloin kun asuin vielä kotona. Emäntä oli äitini mukana vierailulla luonani silloin kuin asuin Hollannissa (itse asiassa juuri näihin aikoihin). Hän on monella tapaa sellainen kuin voin kuvitella olevani parinkymmenen vuoden päästä, naimaton, asuu vanhassa kerrostalossa ja hänen asuntonsa on täynnä mielenkiintoisia vanhoja esineitä eivätkä hänen tuolinsa ole kaikki samaa sarjaa ja hänen astiansa olivat vanhaa Arabiaa (en tiedä aikuistunko joskus niin että minusta onkin tärkeää että kaikki tuolit ja astiat ovat samanlaisia eivätkä vain soinnu toisiinsa). Paikalle tuli myös entinen naapurimme ja lapsuudenystäväni äiti, joka on äitini ystävä ja tuntee nuo työkaveritkin, hänet kutsuttiin kun hän sattui soittamaan äidilleni ja asuu lähellä. Minä olen tietysti vieläkin tuossa porukassa lapsen roolissa (ja he tuntevat minut sen verran hyvin etteivät edes tarjonneet minulle kahvia tai alkoholia, paitsi kuohuviiniä jota voisin juoda jos pääni ei tulisi siitä kipeäksi) mutta tunsin olevani osittain aikuinen nainen toisten aikuisten joukossa, se oli aika mielenkiintoista.

Perjantaina kävi ilmi että enoni oli lähdössä seuraavana päivänä katsomaan mummoani ja meidät kutsuttiin mukaan. Päivän ohjelmaksi tuli kaupunkiretki, mummolle piti ostaa joku hauska vaate äitienpäiväksi (Marimekon leveäraitainen trikoopaita, aivan mummoni väreissä). Löysin itsekin kesähameen joka vaikuttaa siltä että se kestää hyvin pyöräilyä. Hamevalikoimat tuntuvat olevan sen verran huonot että haluamani kirkkaanvärisen sijaan jouduin tyytymään rusehtavaan mutta muuten se oli hyvä. Ja lihavuudessani on lohduttavaa se että mahdun edelleen koon 38 hameisiin, jos ne ovat leveähelmaisia.

Lauantaina ajoimme Kuopioon mummoa tapaamaan. Hän asuu aika mukavassa hoitokodissa, ainakin hän väittää viihtyvänsä siellä ja henkilökunta vaikuttaa mukavalta. Sen sijaintikin on hyvä, lähellä hänen entistä kotiaan (niin että hän on tutulla seudulla) ja hoitokodin ympärillä on vähän luontoakin. Otimme mummon kyytiin ja ajelimme ympäri kaupunkia, hänelle tutuissa paikoissa. Söimme jäätelöä Väinölänniemellä ja ajelimme ympäri Rönön saarta ja katselimme sen laidalta Varvisaarta jossa näytti olevan asutusta mutta jonne ei päässyt kuin kävelysiltaa pitkin (ja veneellä). Sitten ajelimme Kuopion katuja katsomassa heidän vanhoja asuinpaikkojaan, Kuopionlahdenkadulla, Maaherrankadulla ja Niiralassa Ruotsinkadulla (jos nuo paikannimet sanovat nyt mitään muille kuin paikkakuntalaisille). Ja sitten vierailimme vielä ukkini haudalla ja istutimme sinne orvokkeja. Mummoni tapaaminen ei ole aina niin kauhean hauskaa (hän ei ole dementikko pahimmasta päästä mutta dementikko kuitenkin) ja tarkoituksena on lähinnä ilahduttaa häntä mutta nyt oli oikeasti mukavaa.

Sunnuntaina siskoni ja hänen miehensä tulivat kylään. Söimme nokkoslettuja ja ihmettelimme sorsaa joka makoili naapurien takapihalla tuntikausia liikkumatta (ja välittämättä kaatosateesta). Illalla se oli hävinnyt.

Eilen matkustin äitini kanssa Helsinkiin, hänellä oli kokous siellä ja minulla kevätretkeni. Menomatka meni aika nopeasti, ensin bussilla, sitten yhdellä junalla ja toisella.
Äiti meni kokoukseensa ja minä metrolla Kamppiin (tai ensin Ruoholahteen kun yhden asemanvälin matkustaminen tuntui tuhlaukselta) viemään rinkkani säilytykseen (säilytyslokerot olivat pelottavia) ja ostamaan bussilipun (olin päättänyt matkustaa bussilla koska paikallisbussi menee aivan linja-autoaseman ohi mutta rautatieasemalta olisi joutunut kävelemään aika pitkälle).
Kävelin maan alla Forumiin ja etsin Amos Andersonin taidemuseon, se oli tämänkertainen kulttuurielämykseni (koska se oli ainoa maanantaisin auki oleva museo jonka löysin). Pompeji-näyttely oli aika mielenkiintoinen, siitä sai jonkinlaisen kuvan siitä millaista on ollut sikäläisessä talossa. Pohjoismainen nykymuotokuvanäyttely oli osittain kiinnostava, osittain vähän liian kikkaileva makuuni. Jonkun taiteilijan installaatiohuoneet olivat vähän pelottavia valoefekteineen. Taidesäätiöiden kansalliset maalaukset olivat perinteisiä, tietysti, mutta mukaan mahtui monta mestariteosta ja niitä Pekka Halosiakin joita olisin halunnut käydä katsomassa Ateneumissa, jos olisi ollut joku toinen viikonpäivä.
Siirryin sitten taas maan alitse Kamppiin ja kävin juomassa valkoista kaakaota (vähän äitelää minunkin makuuni) ja syömässä hyvää jäätelöä yhdessä suklaakaupassa.
Minulla ei ollut karttaa mukana mutta olin suunnitellut etukäteen reitin, Kampista Fredrikinkadun (ja jonkun toisen) kautta Korkeavuorenkadulle, jossa on yksi lankakauppa. Matkan varrellekin osui useampi kiinnostava kauppa, Punnitse & säästä (jonka katoamista Turusta olin juuri harmitellut kun tarvitsen pieniä määriä siemeniä yhteen leivontajuttuun), UFF (jonka alennuspäiviltä löysin batiikkikankaasta ommellun jonkinlaisen kaftaanin, joka on juuri sellainen kotivaate jota olen kaivannut) ja outo japanilaisen krääsän kauppa, joka sijaitsi jonkun turkisliikkeen takahuoneessa ja jossa ei ollut myyjää. Onneksi en löytänyt mitään ostettavaa niin minun ei tarvinnut kysyä turkisliikkeen vähän pelottavalta mieheltä neuvoa. Olin eksyä Fredrikinkadun päässä kun en muistanut mikä katu oli se seuraava joten valitsin sen jolla oli tutuimman kuuloinen nimi ja osuin oikeaan. Löysin lopulta lankakaupankin. Innokkaasti neulomani kevätvillatakki sopi paremmin äidilleni kuin minulle joten hän sai sen, hän taas lupasi maksaa minulle seuraavan neuleeni langat. Päädyin ostamaan tarjouksessa ollutta puolibambulankaa, siitä saattaa tulla virkattu pitsinen juttu. Saa nähdä sopiiko se minulle paremmin.
Tuossa vaiheessa kello oli jo niin paljon että äitini oli päässyt kokouksestaan ja tapasimme vielä ja kävimme syömässä täytetyt croissantit Stockmannin kahvilassa. Sitten äitini lähti junalleen ja minä kiertelin vielä keskustassa.
Olin ollut siinä luulossa että Kampin linja-autoasema olisi jotenkin pelottava ja sekava mutta ei se ollut. Voi olla että jatkossakin saatan käydä Helsingissä bussilla, säästää siinä muutaman euronkin. Aikaa menee kyllä aika paljon enemmän mutta verrattuna vaikka Turun ja Jyväskylän väliin matka sujui bussillakin nopeasti (ja verrattuna äitiini, jonka juna myöhästyi ties kuinka monta tuntia Riihimäen asemapalon takia).

Nyt olen taas töissä, suhteellisen virkeänä. Suunnittelemani kansi oli ollut tänään aamu-tv:ssä, tai siis kirjailijaa oli haastateltu ja kansikin oli näkynyt. Täytyy toivoa että haastattelu ilmestyy nettiinkin niin voin katsoa sen.
Lisäys: Tuolta löytyy.

3 kommenttia:

tirlittan kirjoitti...

Siellähän se oli yle areenalla (Tänään otsikoissa,tv 1 tiistai). Hienon näköinen tuo kansi valmiina. Onnittelut! :)

Anonyymi kirjoitti...

Kansi näytti tosiaan kivalta, tykkäsin siitä jo kun esittelit sen täällä. Haastattelukin oli mielenkiintoinen.
Katja

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Kiitos :) Kantta näytettiin yllättävän paljon, vaikka se ei tietenkään ollut ohjelman tärkeä asia.
Katja, itse kirjakin on aika kiinnostava, minusta kiinnostavin kustantamon tänä keväänä ilmestyvistä.

Blog Widget by LinkWithin