7.5.2008

Ensin:

Kiinnostaako?

Sitten:


Tunnistaako joku tuon kasvin? Sitä kasvaa työmatkani varrella pienehköinä puskina, vähän ihmisten pihoissa (joten kuvittelen sen olevan puutarhakarkuri) mutta enemmän tien penkalla ja joutomailla.
Lisäys: Äitini tuttava tunnisti sen jalokiurunkannukseksi, joka on puutarhakasvi.

Ja vielä:
Vanha lukioni lähestyi entisiä oppilaitaan kutsulla 150-vuotisjuhliinsa. Luulen etten mene. Kutsun perusteella juhlat eivät vaikuta kauhean kiinnostavilta mutta juuri sellaisilta kuin olisi voinut olettaakin: käynti sankarivainajien haudoilla ja jumalanpalveluksessa ja juhla, jossa saattaa olla kohtuullisen tasokkaita musiikkiesityksiä (minun kouluaikoinani ainakin oli) ja hyvin todennäköisesti pitkiä pitkäveteisiä puheita.
Olen kyllä iloinen että valitsin tuon lukion, minulla oli siellä hauskaa mutta se viihtyäkseni minun piti suhtautua huumorilla koulun suhtautumiseen omaan asemaansa koko tunnetun universumin ensimmäisenä suomenkielisenä oppikouluna ja pikkukaupungin toisena "eliittilukiona" (asema olisi ollut vaikuttavampi jos kaupungissa olisi ollut yli neljä lukiota). Minä päädyin siihen kouluun lähinnä sen takia että koulun vanha puoli oli kaunein lukiorakennus (tosin nyt olen sitä mieltä että sen toisenkin eliittikoulun rakennus on aika sievä mutta siellä olisi ollut kuulemma kamalaa jos ei olisi ollut siinä koulussa ala-asteelta lähtien). Myöhemmin sain tietää että olin neljännessä (tosin ei alenevassa) polvessa tuon koulun oppilas, jotkut pitivät sellaisia juttuja siellä tärkeinä. Alvar Aalto kävi sitä koulua ja hänen muistoaan suorastaan palvottiin, jotkut muut entiset oppilaat (Otto Wille Kuusinen esimerkiksi) jätettiin vähemmälle huomiolle. Mutta jos tuon turhantärkeyden pystyi jättämään huomiotta oli se aika mukava koulu, opetuksen taso oli hyvä ja sinne oli ilmeisesti helppo saada aika päteviä opettajia ja koulu järjesti kaikenlaisia mielenkiintoisia kursseja (olin jo siinä vaiheessa päättänyt että suuntaudun kulttuurialalle ja tiesin ettei arvosanoilla ollut juuri mitään väliä joten pitkän matikan ja yhden ylimääräisen kielen lisäksi kävin lähinnä hauskoja ja mielenkiintoisia kursseja, joista ei ollut hyötyä yo-kirjoituksissa, kuten kaupunkiarkkitehtuuria ja hasardimaantietoa). Sekin oli mukavaa että kaikki oppilaat olivat olleet peruskoulun päättyessä kohtuullisen hyviä koulussa ja arvosanojen takia ketään ei kiusattu (eikä varsinaisesti muutenkaan).
Minun piti kirjoittaa siitä miksi tuo tuleva juhla on niin luonteenomainen koululle mutta eksyin vähän aiheesta. Olen saanut kuvan että penkkaripäivä on yleensä aika karnevaalimainen normaaleissa lukioissa, abit saattavat valloittaa koulun ja tehdä ties mitä ja pukeutuvat ajelulle naamiaisasuihin. Meillä aamu taisi alkaa jumalanpalveluksella (en mennyt), sitten oli pari pitkäveteistä puhetta, ehkä joku musiikkiesitys ja sitten abiryhmät lauloivat ryhmänohjaajilleen, jonkun tunnetun laulun sävelellä omin sanoin. Koulun perinteinen ajeluasukin taisi olla knalli jonka pystyi vuokraamaan koululta.
Tietysti tuollainen koulu sopi aika hyvin minulle.

Lisäys: Puhelimeni soi äsken, olin varma että siellä olisi puhelinmyyjä tai vastaava. Olikin rekrytointifirmasta, hän kyseli minulta miksi olin hakenut erästä työpaikkaa heidän kauttaan ja taustastani ja muusta sellaisesta ja kun en ollut odottanut heiltä minkäänlaista yhteydenottoa en ollut lainkaan varautunut vastaamaan järkevästi. Jotain sain sentään sanottua ja ensi maanantaina minulla on ensimmäinen työhaastattelu, ikinä. Aika pelottavaa (tuo ihminen ei kyllä vaikuttanut lainkaan pelottavalta). Onneksi sain hankittua helmikuussa niitä työtodistuksia niin voin ottaa ne mukaan.
En kyllä usko mahdollisuuksiini vaikka pääsinkin haastatteluun, yli vuoden hakemisen jälkeen minusta on tullut aika pessimistinen. Mutta pääsin sentään haastatteluun. Nyt minua ahdistaa se että entä jos pääsenkin sinne töihin. Työ olisi sellaista johon olisin pätevä mutta joka ei ole juurikaan luovaa (tai varmaan yhtään) ja luultavasti aika tylsää. Ja entä freelance-työni, jotka ovat kiinnostavampia ja haastavampia, jos olisin kokopäivätöissä ei minulla olisi energiaa tehdä niitä ja kuitenkin haluaisin suuntautua sellaiseen ja olla hyvissä väleissä työnantajiin niin he voisivat työllistää minua jatkossakin ja olisi kauheaa kieltäytyä jos joku haluaisi minun tekevän vaikka kannen kirjaansa ja työnäytteinäkin ne ovat parempia kuin mitä tuolla työpaikassa voisi tehdä, tai niin luulen. Mutta toisaalta, jos minulla olisi mahdollisuus kokopäivätöihin niin hulluhan olisin jos en sitä käyttäisi, varsinkin kun opintolainani maksu alkaa joulukuussa. Mutta toisaalta, en tiedä olisiko hyvä tehdä töitä vain rahan takia. Mutta voihan se olla mukavakin työpaikka. Ahdistaa. Mutta ei niin paljon kuin olisi ahdistanut aiemmin, lääkkeet tehoavat, luulen. Ja luultavasti pelkoni ovat aivan turhia, tuskin saan työtä.
Pitäisi varmaan opetella ajattelemaan positiivisemmin.

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aikamoista luksusta jos voit olla ottamatta kokopäiväisen työn vastaan sillä perusteella että sinusta ei tuntuisi hyvältä tehdä (oman alan) töitä vain rahan takia.

E

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Ei minulla olisikaan varaa olla ottamatta, jos työn oikeasti saisin. En osannut oikein ilmaista ajatuksiani oikein selkeästi, tarkoitin jotain sellaista että olen jo jotenkin sopeutunut ajatukseen siitä että jatkan freelancerina ja toivon mukaan saan enemmän töitä ajan kuluessa niin että olen lopulta täystyöllistetty, se on oikeastaan se tulevaisuudensuunnitelmani. Kun taas työpaikka joka olisi kokopäiväinen ja ei kauhean luova ei tunnu menevän siihen suuntaan. Mutta toisaalta harva pääsee heti valmistuttuaan unelmatöihin ja taitaa olla aika luonnollista aloittaa ura niin. En tiedä, olen vähän sekaisin :) Ja ehkä minusta tuntuu vähän siltä että tuollainen työpaikka tarkoittaisi sitä että joutuisin luopumaan freelance-hommista ja tavallaan uhraamaan luovemmat pyrkimykseni rahalle. Tai jotain. Hankalaa.

Anonyymi kirjoitti...

Käy ihmeessä haastattelussa! Jos saat työn, niin murehdi vasta sitten. :)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Haastatteluun menen joka tapauksessa ja yritän olla murehtimatta etukäteen mutta se on minulle vaikeaa. On kyllä aika naurettavaa murehtia etukäteen jotain tuollaista, kun on aika todennäköistä etten työtä edes saa. Mutta saapahan kokemusta työhaastatteluista, se on hyvä.

-TC- kirjoitti...

Eeeen äkkiseltään usko sitä karkuriksi. Ystäväni kanssa pohdittiin asiaa, ja kumpikaan meistä ei muista nimeä tuolle. Ystävä oli sitä mieltä että tuo oli toinen niistä kahdesta, mitä sekoitti kasvintunnistuskokeessa.. Ja minä muistalen että tuota katseltiin kun opiskelin hieman luonto- ja ympäristöalaa.

Kokeile vilkaista värikuvakasviota, jos sattuu silmien eteen kirjastossa..?

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Katsoi jo äidin luona yhdestä kasvikirjasta, mutta se ei kyllä ole kovin hyvä (voi olla että tuokin kasvi oli siinä mutta sen kuvat ovat niin surkeita että niistä on vaikeaa tunnistaa mitään), täytyy varmaan mennä huomenna töiden jälkeen kirjastoon tutkimaan parempia. En saa rauhaa jos en saa sitä selville :)

seeds kirjoitti...

Tulen ainakin silloin 25.pvä ellen ole töissä. Kesätyöt alkavat 15.5 nimittäin, ja lähinnä ovat viikonloppu/iltatöitä...

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Seeds, hauskaa, toivottavasti pääset tulemaan :) Kukka on vähän esikkomainen mutta ei ihan, äitini tuttava tunnisti sen jalokiurunkannukseksi ja Google vahvisti sen, kyseessä on aika mielenkiintoinen vanha perenna.

seeds kirjoitti...

Eipäs muuten olekaan kevätesikko... googlasin ko. rehun kuvan. Olen aina pitänyt niitä kevätesikkoina, mutta olin väärässä. Olisin poistanut tuon edellisen kommentin, mutta se ei näemmä onnistukaan.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Poistin sen :)

kirsi-maria kirjoitti...

Sen entisen koulusi ja minunkin entisen kouluni (olet ilmeisesti ollut vuotta aiemmalla vuosikurssilla) juhlat ovat niin sille paikalle tyypilliset, etten voinut kuin nauraa kun kutsun avasin. Mutta juuri sen takia aion mennä paikalle, että siellä on varmasti hauskaa. Voin tavata vanhoja tuttuja ja toisaalta voin nauraa sille patsastelulle - samalla kun itse osallistun siihen, tietenkin. Ihmisten turhantärkeys vain aina tuottaa minulle omaa pientä huvia. Tuskin kestäisin koko päivän ohjelmaa, mutta iltajuhlassa on varmasti hauskaa. Enkä ole ikinä ollut tuollaisissa juhlissa, haluan kokea senkin. O.W. Kuusisesta ei tosiaan paljon puhuttu, mutta Lauri "Tahko" Pihkalan kokuluvuosia kyllä mainostettiin, hullua sekin.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Se on kyllä totta että se patsastelu kuuluu asiaan ja on osa hauskuutta :)
Sait nyt minut harkitsemaan uudestaan menemistä, tosin en tiedä tapaisinko siellä tuttuja. Minusta tuntui aina että olin aika ulkopuolinen siellä ja vaikka minulla olikin siellä välillä kavereita niin en tiedä tulevatko he juhliin. Täytyy kysyä isältäni onko hän menossa, voisin kuvitella että setäni ainakin menevät, ainakin toinen heistä on hyvin vahvasti koulun entinen oppilas. Täytyy miettiä.

Blog Widget by LinkWithin