22.5.2008

Näin unta että sain lapsen, en päässyt perille sen sukupuolesta (koska sitä ei pystynyt sanomaan heti syntymän jälkeen, ehkä se oli oikeasti joku eläin?) joten annoin sille nimeksi Riekele (tai jotain sen tyylistä), koska se oli sukupuolineutraali nimi. Vähän synnytyksen jälkeen aloin äitini kanssa K-kauppiaiksi. En tiedä mihin laitoin vauvan, se oli hyvin vaivaton lapsi (tai kissanpentu).
En tunne itseäni ahdistuneeksi mutta olen, se tuntuu oudolta. Tiedän että ennen lääkkeitä olisin ollut kauhean hermostunut maanantaista, nytkin nukuin aika huonosti ja eilen minulla oli vähän itkuinen olo. Mutta en kuitenkaan tunne sitä, vain tiedän, paremmin en osaa sitä kuvailla.

Olen virkannut melkein koko toukokuun vaatetta joka on saanut minut tuntemaan itseni aika tyhmäksi. Se koostuu neliönmuotoisista paloista jotka liitetään toisiinsa mallin mukaan niin että niistä muodostuu takakappale ja hihat ja etukappale. Olin virkannut melkein kaikki palat kun tajusin että minun olisi pitänyt kiinnittää ne toisiinsa eri tavalla, niin että niistä olisi muodostunut tähtimäisiä kuvioita eikä isoja reikiä. En jaksanut kuitenkaan purkaa niitä kaikkia joten jatkoin urhoollisesti väärin. Viimeisen palan virkattuani ja kiinnitettyäni tajusin että minun olisi pitänyt tehdä vaatteen saumat samalla, kiinnittää hihapalat niin että niistä muodostuu putki eikä ajatella että ompelen ne lopuksi. Purin koko työn, en kokonaan vaan vain viimeiset kerrokset joista palat olivat kiinni toisissaan ja kiinnitin ne oikein. Tai melkein oikein, saatuani molemmat hihat valmiiksi huomasin että toinen niistä oli paljon alempana kuin toinen ja vaate olisi ollut hyvä ihmiselle jolla on hyvin vinot hartiat. Seuraavalla yrityksellä pääsin loppuun asti palojen kanssa mutta jumiuduin lopuksi virkattavaan reunukseen. En vieläkään tajua sitä mutta vaate näyttää kuitenkin vaatteelta ja se on kai tärkeintä. En edes tiedä onko se sellainen vaate jota voin käyttää julkisesti. Mutta sille ei nyt mahda mitään.
Ja vielä pitäisi päätellä langanpäät, kaikki ne yli sata.


Vaatteista puheen ollen: Nyt minäkin voin teeskennellä olevani sellainen graafikko joka käyttää taiteellisia printti-t-paitoja (kuva on päätön koska se näytti niin kamalalta), siis sellainen stereotyyppi joka taitaa elää vain minun alemmuudentuntoisissa ajatuksissani (tuosta saa vielä tuplapisteet kun sen tekijä on jonkinlainen graafikkorockmuusikko). Yleensä sellaiset t-paidat ovat malliltaan minulle huonoja, v-aukkoisissa paidoissa on harvemmin hauskoja printtejä mutta onnistuin löytämään sieltä Etsystä (huomatkaa, ennen kuin rupesin säästäväiseksi) minulle aika täydellisen. Siinä on puu ja se on vihreä ja siinä on vanhanaikainen laiva (ja takapuolella toinen) ja lintuja ja minusta se ei näytä mitenkään kamalalta päälläni. Vähän hirvitti tilata xl-kokoinen vaate kun en kuitenkaan ole kauhean iso (tai niin väitän itselleni) mutta tiesin että heidän käyttämänsä valmistajan vaatteet ovat hyvin niukkoja kooltaan. Sain kaupanpäällisiksi hienon kauppakassinkin.

3 kommenttia:

Annikki kirjoitti...

Kaunis paita, todentotta :)

zache_ kirjoitti...

Ja jos vielä värjäät hiuksesi jännän väriseksi niin stereotypia sen kun vain lähenee ... :)

btw. tuo paita on loisto-ostos.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Annikki, tuosta tuli uusi suosikkipaitani, se on mukavan pehmeäkin.

Zache, vihreät hiukset sopisivat tuon kanssa kyllä hyvin. Täytyy varmaan yrittää värjäystä viimeinkin kun saan tietää etten päässyt töihin.

Blog Widget by LinkWithin