21.5.2008

Pakastimessani on yllättävän paljon marjoja jäljellä. Puolukkaa ja mansikkaa näytti olevan molempia pari rasiaa (niistä on vähän vaikeaa sanoa kun molemmat ovat punaisia) ja mustikkaa oli kuusi. Se vähän ihmetytti, kuvittelin että minulla oli vain muutama mustikkarasia ja ne olivat muuten pienissä pusseissa. Ilmeisesti poimin niitä aika paljon viime kesänä (olen nyt viime aikoina vähän pelännyt mustikankukkien paleltumista, täällä sitä ei ole ehkä tapahtunut).

Näin unta jossa asuin isossa asunnossa josta oli komea näköala jonnekin (vuorenrinteeltä alas, ehkä). Kalustus oli osittain peräisin lapsuudenkodistani, muka, ei siellä ollut sellaisia kalusteita mutta unessa äitini oli remontoinut asuntoaan ja olin saanut sieltä huonekaluja ja sellaisia perusvaatekaappeja (joita siellä ei oikeastaan ollut). Äitini oli kylässä ja siskoni joka oli teini-ikäinen ja hyvin lyhyttukkainen ja ehkä vähän yrmeä. Minulle oli tulossa vieraita, joku vanha nainen joka ihasteli kotiani mutta ei ollut uskoa että minulla oli oikeasti pölynimuri ja kaikkea sellaista käytännöllistä, eiväthän nuoret sellaisista välitä. Toinen vieras oli eräs lapsuudenystäväni. Hän käyttäytyi huonosti mutta en unessa kehdannut huomauttaa siitä hänelle, vaikka hän ennen ruokailua söikin jälkiruuaksi tarkoitetun leivonnaisen. En huomauttanut siitäkin kun hän maistoi lautasille laitettuja keittoja, saadakseen selville oliko niissä makueroja. Katsoin vain kauhistuneena kun hän käytti lautasen viereen katettua lusikkaa ja laittoi se takaisin paikalleen. En tiedä miksi minulle ei tullut mieleen käydä hakemassa lisää lusikoita, mutta ehkä niitä ei ollut sen enempää.
Tuo ei ollut ehkä enneuni koskien juhliani.

Minulla on oikeastaan aika hyvä olo tänään.
Mitä nyt työprojektini viimeiset hetket hermostuttavat vähän, varsinkin kun eilen oli tullut puhelu jota en ollut huomannut (soittoäänessäni on jotain vikaa, en oikein kuule sitä ja se on aika kovalla). Eniron mukaan soittaja oli yksi kirjapaino ja pelkään että asia oli jotain hermostuttavaa. Kuten valitusta siitä että asiakaskin oli yhteydessä heihin. Tai siitä että he ensin halusivat 64 värisivua, sitten kävi ilmi että niitä tarvitaan 80 ja lopulta 96, kuvia ei voinut laittaa vähemmälle sivumäärälle. Tai jostain muusta. Toivottavasti hän laittaa sähköpostia. Ehkä asiakas oli päätynyt valitsemaan sen painon, se olisi ollut minun valintani tarjolla olleista (jos joku joskus sattuu tekemään viisisataasivuisen kovakantisen osittaisin värillisen kirjan niin kannattaa pyytää tarjouksia useammasta paikasta, hinnoissa on aika suuret erot).

Äsken soi puhelin, ajattelin että se on se paino mutta olikin rekrytointifirmasta. Minulla on ensi maanantaina haastattelu siellä firmassa. Aika hurjaa. Ja tekee hyvää itsetunnolle että olen päässyt näin pitkälle (pessimisti yrittää olla ajattelematta pitemmälle).
Onneksi muistin että minulla on aamulla hammaslääkäri, muuten haastattelu olisi sovittu samalle ajalle, nyt se on iltapäivällä. Tulee vähän jännittävä maanantai.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pääsitkö siis toiselle haastattelukierrokselle, vai onko tämä uusi firma? Aika hienoa, kuitenkin, muistelen, että joskus kerroit, ettet ole hm. koskaan saanut työpaikkaa tai jotain? Mutta nyt taitaa näyttää siltä, että on hyvät mahkut, pidän peukkuja!

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Sama firma, uusi kierros.
En ole tosiaankaan koskaan saanut hakemaani työpaikkaa, töitä minulla on kyllä ollut mutta ne ovat vain ilmestyneet jostain :)

Blog Widget by LinkWithin