Eikö ajatus ole lahjoissa tärkein? Tässä lahjassa on vielä enemmän ajatusta, ehkä, yksi kuvan pojista on isäni noin 55 vuotta sitten. Taulu ei ole oikeasti vino, sen kuvaaminen oli vain vaikeaa. Ja laatikon etuosaan kuuluu lasi (tai muovi), se oli vain liian heijastava valokuvaamiseen. Kuva sen sijaan on vähän vino, mutta ehkä tarkoituksella vino huopakehys pelastaa sen. Laatikkokehys on ostettu askarteluliikkeestä joskus viime syksynä, kuva on isoäitini valokuva-albumista joka sattui olemaan minulla lainassa ja tulostettu hienolla valokuvatulostimellani. Huopa on hulluuksissani ostamastani lajitelmasta ja maali ihan akryyliä.

On aika kätevää kun on perheenjäseniä jotka asuvat samassa kaupungissa ja viettävät juhlapyhiä pohjoisessa, pääsen varmaan juhannuksena heidän kyydillään Jyväskylään asti. Minulla on nyt aika vapaata ja ajattelin viettää vähän pitemmän aikaa siellä, siskonikin on kai tulossa käymään miehensä kanssa ja voimme viettää yhteisiä syntymäpäiviä vaikka.
Samassa kaupungissa asuvat perheenjäsenet ovat kyllä muutenkin mukavia, olemme suunnitelleet sunnuntaille kävelyretkeä ja lounasta. Voi olla että annan isälleni lahjan jo silloin vaikka hänen syntymäpäivänsä on vasta seuraavana viikonloppuna.

Tuosta yhden bussimatkan säästämisestä on sekin hyöty että taisin käyttää suunnilleen sen verran tänään, tarpeelliseen ja tarpeettomaan.


Löysin erään vanhantavaranliikkeen alennuskorista hienon peltitarjottimen kahdella eurolla, se oli maksanut aikaisemmin kympin. Se sopii hyvin keittiööni tarjoiluvaununa toimivan kirjastokärryn päälle, sinisen kukkaruukun alle.

Asunnossani ei ole ollut viime päivinä aivan tuskallisen kuumaa vaikka aika lämmintä on ollutkin. Pidän päivällä verhoja alhaalla ja ripustin keittiöönkin muutaman ylimääräisen "verhon". Siellä on nyt kahta lajia raidallista, jotka melkein sopivat yhteen, yksi 70-lukulainen Marimekon kangas kaksinkerroin ja päällekkäin aseteltuna vanha pitsilakana ja ohut valkoinen päiväpeitto (joka oikeastaan on pöytäliina). Jos voisin valita olisi minulla varmaan vaaleat pellavaverhot (tai tuollaiset pitsilakanat) joka ikkunassa mutta se ei oikein toimi täällä. Valtavat ikkunat ovat tämän asunnon parhaita puolia mutta ne tekevät myös elämisen vähän hankalaksi kesällä. Varsinkin kun ne ovat etelän suuntaiset. Se hyvä puoli niissä kyllä on ettei aurinko ala paistamaan suoraan silmiini viideltä aamulla ja on joku mahdollisuus että saan nukuttua sitä myöhempään (tällä viikolla olen jostain syystä herännyt joka yö kahden maissa, ollut hereillä tunnin ja mennyt takaisin nukkumaan. Ja nähnyt niitä kummallisia unia).