Nyt olen taas kotona.
Äidin luona oli mukavaa, kuten aina. Ja kotiinpaluu tuntui vähän sekavalta, niin kuin aina.
Juhannusaattona söin sellaista jäätelöä jota ei raaski ostaa kuin juhlapäivinä ja nukahdin yhdeksältä kun silmäni eivät vain enää pysyneet auki. Leivoin täytekakun (siitä tuli aika hilpeän näköinen) ja raparperipiirakan ja sunnuntaina kävi ihan vieraitakin. Sain jopa syntymäpäivälahjojakin ja kukkia. Vanhemmilta sain rahaa, jonka käytin ihan järkevästi (järkevintä olisi tietysti ollut säästää se), muun muassa suorastaan urheilullisiin sandaaleihin. Minä olen kaikkea muuta kuin urheilullinen ja vierastan siltä näyttäviä mutta kun vaatehuoneessani on kolme paria mustia sandaaleja jotka ovat melkein identtisiä ja muka hyviä kävellä niin päätin kokeilla jotain vähemmän siroa (ei sillä että nuo aiemmat sandaalini olisivat olleet jotenkin korkeakorkoisia ja muuta sellaista) ja nuo uudet ovat sentään punaiset eivätkä epämääräisen rusehtavat niin kuin urheilulliset tuntuvat yleensä olevan. Ne ovat aika vauhdikkaan näköiset.
28-vuotiaana olo tuntuu suunnilleen samalta kuin 27-vuotiaana.
Tein listan siitä mitä minun pitäisi tehdä heinäkuussa ja mitä haluaisin tehdä, jälkimmäiset eivät ole tietenkään pakollisia mutta luulen että tarvitsen hieman muistutusta vaikka askarrellakseni tai tehdäkseni pyöräretkiä, jään liian helposti kotiin odottamaan inspiraatiota. Sain tänään tehtyä jo aika monta pakollisista jutuista.
Kävin tänään aamulla tuhlaamassa loput lahjarahoistani (ja vähän omia). Ostin sadeviitan jonka pitäisi soveltua erityisesti pyöräilyyn (olen kyllästynyt kastumaan) ja sängynaluslaatikon. Tajusin että sellaiset olisivat aika käteviä pokkareilleni. Ostin tänään yhden (se oli kalliimpi kuin olin ajatellut ja yhdenkin kuljettaminen pyörällä oli aika hankalaa), siihen mahtui suunnilleen puolet pokkareistani. Täytyy laskea rahoja jos saisin ostettua toisenkin. Ja ehkä vielä jonkinlaisen kolmannen laatikon jonne voisi laittaa askartelutarvikkeita. Kirjoilta vapautuneeseen tilaan on tarkoitus tulla käsityöjuttujani, ne ovat nyt hankalasti laatikoissa joita on pakko säilyttää pinoissa ja tarvitsemani on aina alimmassa laatikossa. Innostuin käymään samalla läpi kirjojani ja löysin viitisentoista joista voin aivan hyvin luopua, sekin on ihan hyvä juttu. Haaveilen että saisin vanhan ovellisen kaapin noille kirjoille (kyseessä on hömppäkirjakokoelmani), mutta laatikot tulevat halvemmiksi.
Tekstit
6 kommenttia:
Minäkin kuolasin juuri samoja sandaaleja äskettäin, mutta kaupassa ei sattunut olemaan kokoa 42. Onneksi Eccolla on yleensä tuota kokoa ja vielä ihan fiksun eikä liian kolhon näköisenä.
Onneksi olkoon täytetyistä vuosista :)
Fanta
Niin, piti myös minun sanomani, että ONNEA :-) Hyvä vuosi on tuo 28 :-)
Hyvää syntymäpäivää (jälkikäteistä)! Tosi korea kakku! mistä löysit orvokkeja koristeeksi?
Olen itse kanssa eccojen kuolaaja. Erityisesti ne businesmalliston kengät ovat usein himoittavia.
Saanko kysyä, mikä on jäätelö, jota raaskit ostaa vain harvoin? Minä päätin juuri, että saan nyt kesällä syödä kalliita herkkujäätelöitäni vaikka joka päivä, mutta vain vähän kerrallaan. Olenkin pystynyt hillitsemään itseni tosi hyvin :)
Kiitos onnitteluista :)
Kaura, Eccolla on kyllä aika fiksun näköisiä käytännöllisyyskenkiä (ja muitakin), minun jalkani on onneksi niillä rajoilla että kokoa yleensä löytyy (ellei ole myyty loppuun). Nuo olivat vielä alennuksessakin (en olisi muuten ostanut) ja ylimääräistä alennusta kakkoslaatuisuudesta joka oli ulkonäöllistä ja huomaamatonta.
Seeds, orvokit ovat ihan äidin parvekkeelta, hän tarjosi niitä koristeeksi. Lehtien oli tarkoitus olla sitruunamelissaa mutta minulle tuli vähän nolovirhe ja otinkin sitruunabasilikaa.
Minä luulin että sain lapsena tarpeeksi Eccoista kun minulla oli ikäiseksi isot ja huonot jalat ja kitinväriset kävelykengät olivat ainoat sopivat mutta jotenkin minusta tuli aika merkkiuskollinen. Tällä hetkellä minulla taitaa olla niitä viisi paria. Suurin osa hyviä jalassa paitsi yhdet niistä mustista sandaaleista. En kyllä muista mikä niissä oli vikana, täytyy varmaan kokeilla uudestaan. Ainakin ne olivat vähän oudon näköiset.
Liina, jäätelö oli Ben & Jerryn jotain vadelmajuttua, minusta hyvää mutta äidistäni vähän liian makeaa. Minulla ei kyllä toimisi se että söisin herkkua vain vähän kerrallaan, minun on parempi ostaa sen verran kuin voin syödä yhdellä kerralla ja olla muuten ilman (onnistuin olemaan eilisen ilman karkkia, olen ylpeä tuostakin :)).
Lähetä kommentti