4.6.2008


Kävin taas aamulla metsäkävelyllä ja onnistuin melkein eksymään. Metsä ei ole kovin suuri mutta lähimetsänäni pitämä jatkuu pariinkin suuntaan aika pitkälle. En kulkenut isompia kävelyteitä pitkin vaan polkuja joista ei tiennyt minne ne johtavat ja onnistuin pääsemään paikkaan jossa en ollut ikinä käynyt, siellä oli ihan outoja talojakin. Jatkoin polkua pitkin suuntaan jonka kuvittelin olevan oikea, kuvittelin tietäväni missä olin. Jossain vaiheessa näin oudon aitauksen keskellä metsää (tai siltä tuntui), sen takana oli nurmikenttä, jossa oli erilaisia valkoisia rakennuksia. Minulle tuli mieleen krikettipaikka (kenttä?) jolla kävin kerran Englannissa katsomassa paikallisottelua. Sitä ei taideta Turussa harrastaa kauheasti (paitsi jossain siiderimainoksessa jonka olen nähnyt kaupunkimatkallani), oikeasti tuo kenttä kuuluu jousiampujille, minusta se on urheilulajina melkein eksoottisempi (ja kiinnostavampi). Jatkoin matkaa ja polku alkoi näyttää tutulta, tai samantyyppiseltä kuin yksi polku jonka olin nähnyt aivan eri puolella metsää kuin kuvittelin olevani. Vähän matkan päässä kosteahko niitty muuttui oikeaksi suoksi (niittyvillaa ja suopursuja) ja olin tosiaan siellä missä en kuvitellut olevani. Mutta lähempänä kotia. Tuo metsä on aika monimuotoinen, siellä on melkein lehtomaisen reheviä osia ja kuivaa kalliota puolukoineen ja sitten suota. Ja varmaan muitakin tyyppejä.
Oikeasta eksymisestä ei ollut kyllä vaaraa, metsässä on niin paljon kävelyteitä että olisin niitä seuraamalla päässyt johonkin tuntemaani paikkaan lopulta.
Metsässä näkyi ja kuului taas kaikenlaista mielenkiintoista, kuten räksän poika ja joku pieni rusehtava vaaleamahainen lintu joka lauloi voimakkaasti ja kirkkaasti, suunnilleen srii-srii-srii-sriiiiii (olen aika huono kuvailemaan lintujen ääniä). Olen tutkinut lintukirjastani mahdollisuuksia ja etsinyt niiden ääniä netistä mutta mikään ei oikein tunnu sopivan. Puukiipijä oli lintukirjan kuvauksen perusteella ehkä lähinnä ja periaatteessa sopii, en ehtinyt nähdä linnun ulkonäöstä muuta kuin ruskean värin ja vaalean mahan ja ne sillä on (muun muassa sillä) ja se on pieni ja tuo metsä saattaisi olla hyvinkin sen tyyppinen paikka jossa se saattaisi asuakin. Löysin kuitenkin jonkinlaisen ääninäytteen joka kuulosti aivan erilaiselta. Yritän olla kuuntelematta lintujen laulua tunnistusmielessä mutta välillä se on vaikeaa ja sitten hermostun kun en löydä ratkaisua. Joku lintu se kuitenkin oli, pieni ja ruskea ja sellainen joka ainakin käy metsässä jossa on muun muassa isoja kuusia harvakseltaan.

Viime yönä olin taas opiskelija, jossain taidekoulussa joka muistutti yläastettani ja jonka luokkahuoneessa oli samanlainen punainen pöytä ja pienet tuolit kuin päiväkodissani (en muistaisi sen kalustusta niin hyvin ellei se olisi toiminut pihamme yhteistilana, kävin siellä viimeksi ehkä pari vuotta sitten ja samat pöydät ja tuolit siellä oli edelleen), niillä oli unessakin hankalaa istua. Pöydällä oli isokokoinen paperi, pari A1 arkkia teipattuna kiinni toisiinsa. Sen yläosaan oli piirretty jotain suurkaupunkia, aika rujolla viivalla ja komeasti, se kuului kai johonkin sarjakuvaan. Huomasin kuitenkin ensin paperin alaosaan piirretyn ponitallin, se oli piirretty vähän yläviistosta ja ilman kattoa, niin että kaikki ponit näkyivät karsinoissaan ja siihen oli piirretty ympäristöäkin ja varusteita ja sellaista. Sain kuulla että sen oli piirtänyt joku joka oli vain kurssilla koulussa, ei oikea opiskelija ja olin vähän ylemmyydentuntoinen, sanoin että mekin piirsimme lapsena tallien pohjapiirustuksia (niin piirsimmekin oikeasti), tosin ihan ylhäältä päin ja piirsin sormella pöydän pintaan (se oli jotenkin kostea tai tahmea tai jotain niin että sormen jälki näkyi) miten piirsimme hevoset. Litteä soikio, sen toisessa päässä pieniä soikio päänä, toisessa päässä häntä. En muista millaiset jalat tuolla hevosella oli, se ei ainakaan näyttänyt litistetyltä. Tutkin tarkemmin paperilla olevaa piirustusta ja huomasin että se olikin todella hyvä (paitsi hevoset olivat vähän kömpelöitä), samoin kuin ylälaidassa oleva kaupunki ja minulle kerrottiin että ne ovat saman ihmisen tekemiä ja että hän suunnittelee niistä jonkinlaista tarinaa (ne liittyivät jotenkin yhteen). Minusta se kuulosti hyvältä idealta, ratsastuskoulu oli koululuokkaa parempi tapa tarkastella ryhmädynamiikkaa (kuuntelin eilen podcastia jossa puhuttiin siitä miten uusi kissanpentu oli vaikuttanut lemmikkilauman ryhmädynamiikkaan), tytöt voisivat olla vaikka kouluista jotka olivat vihollisia keskenään. Jostain syystä hyvin moni koulun opettajista oli vammainen, heiltä joko puuttui raajoja tai ne olivat epämuodostuneita (luin joku aika sitten tytöstä jolta oli jouduttu amputoimaan kaikki raajat aivokalvontulehduksen seurauksena).
Elävästä unesta huolimatta nukuin aika hyvin (tosin heräsin kahdelta tunniksi) ja tänään tunnen olevani taas enemmän oma itseni.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Sulla on hmm... aika erikoisia unia.

Hei, muuten jos et ole sattunut kulkemaan tällä viikolla Tuomiokirkon ohi niin sen edessä on suht fike kukka/ympäristötaideteos (==hitosti kukkia) ja kukat on kaiketi siinä viikon loppuun saakka.

Tosin jos tulee helle, niin epäilen vähän, että kukat nuukahtavat ennen teoksen virallista loppumista kastelusta huolimatta. (tänään ne olivat vielä hengissä).

Blog Widget by LinkWithin