Sain tänään vuositarkastuspäätöksen asumistuesta, se laskee reippaasti, suunnilleen puoleen siitä mitä se on ollut. Lääkkeet näyttävät taas tehonsa, tiedän että olisin/olen aika ahdistunut muuten. Nyt se tuntuu jotenkin kaukaiselta. Jos tuloni pysyvät suunnilleen samanlaisina kuin alkuvuonna niin selviän, jos eivät niin olen aika pahassa pulassa. Sen ajatteleminen saa minut kyllä ahdistumaan mutta ei niin pahasti kuin aikaisemmin. Työni ovat niin kauhean epävarmoja (ehkä saan tästä motivaatiota oikeasti lähettää sen hakemukseni vaikkei se olisikaan täydellinen). Ei minun kyllä pitäisi olla nälkäkuoleman partaalla ilman töitäkään, toivottavasti ainakaan.
Ja olen kauhean väsynyt ja mahanikin tuntuu oudolta.
Mutta nukuin sentään viime yönä paremmin. Ja eilen jumppasinkin kunnolla. Ehkä onnistun laihtumaan syksyllä kun minulla ei ole varaa syödä niin paljon karkkia?
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti