9.6.2008

Väsynyt maanantai

Viikonloppu oli aika mukava.

Lauantaina virkkasin luurangon ja zombien lahjaksi siskolleni. Niistä tuli aika söpöjä. Leivoin raparperimuffinseja jotka osoittautuivat yhdeksi onnistuneimmista leivontakokeiluistani.

Sunnuntain vietin isän ja äitipuolen kanssa.


Kävimme katsomassa Gerberauni-nimisen taideteoksen purkua, Tuomiokirkon edessä oli ollut valtava määrä gerberoita (minun piti käydä katsomassa sitä perjantaina mutta unohdin ja minua harmittaa) ja nyt ihmiset saivat käydä hakemassa niitä omille pihoilleen. Sen oli tarkoitus alkaa kahdeltatoista mutta ihmiset ottivat pienen varaslähdön ja puoliltapäivin jäljellä ei ollut enää juuri mitään. Me olimme vain katsomassa, tosin minäkin otin yhden maahan tippuneen kukan hattuni koristukseksi.
Sitten kävimme Ruissalossa kävelyllä ja kahvilla, siellä oli yhtä ihanaa kuin aina. Ja sitten menimme isäni ja äitipuoleni luokse ja söimme ja katsoimme videoita heidän Petroskoin matkaltaan ja isäni eilen kuvaamaa gerberaryntäystä. Minäkin näyin välillä kuvassa, se näytti vähän oudolta. Oli kuitenkin aika huojentavaa nähdä että näytän suunnilleen normaalilta, oikeastaan pidin siitä miltä näytin edestä ja takaa. Sivusta en, jotenkin lihon aina ensin eteenpäin. Inhoan mahaani.
Reisistänikään en erityisesti pidä, en välttämättä esteettisistä syistä vaan koska vähän paksummat reidet ja hameet eivät välttämättä ole paras mahdollinen yhdistelmä helteellä.

Tänään minulla on taas ihan vetämätön olo. Näin yöllä kummallisia unia (yhdessä olin jostain syystä "Salon" rautatieasemalla ja hukannut puseroni ja rintaliivini ja yritin löytää ne ja jouduin kulkemaan valtavan pitkiä liukuportaita pitkin jotka liikkuivat valtavan nopeasti, muun muassa) ja heräsin ainakin kerran. Jostain syystä olin nukkunut puhelimeni päällä, nukahtaessani se oli vielä yöpöydällä. Voi olla että olin liikuttanut sitä unissani tai herännyt melkein ja katsonut siitä kelloa ja sitten nukahtanut heti ja se on pudonnut sänkyyn ja kulkeutunut alleni. Onneksi sille ei käynyt mitään.
Pitäisi muokata luonnosta avoimeen hakemukseen mutta olen liian väsynyt siihen. Se ahdistaa vähän.

2 kommenttia:

anne-mari kirjoitti...

Oi! Gerberat on meilla seka minun, etta lapsen lempikukkia. Niita pitaa aina olla kimpussa ja minulla on myos gerbera-ruukku pihalla talla hetkella.

Tuo hattu nayttaa hyvalta paassasi!!

Minullakin on vetamaton maanantai. Taalla on tosin viela aamu ja tanaan pitaisi (vihdoinkin) alkaa pesemaan ikkunoita. Pyh.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minulla ei ole ollut mitään erityistä suhdetta gerberoihin, en yleensä pidä tuollaisista "peruskukista" niin en ole tutkinut niitä lähemmin mutta ne ovatkin aika kauniita. Ja värikkäitä. Minulla todella harmittaa etten nähnyt kukkamerta kuin kuvissa, suunnilleen koko aukio oli niiden peitossa.

Blog Widget by LinkWithin