Kylämäki, Vanhalinna ja leikekirja, kuvina

Minulla oli aika sosiaalinen viikonloppu. Lauantaina olin neuletapaamisessa ja olin hyvin iloinen siitä että olen jatkanut niissä käymistä (vaikkakin satunnaisesti) siitä huolimatta että ensimmäiset kertani olivat vähän hankalia, siellä oli nimittäin todella hauskaa. Neuloimme ja söimme ja puhuimme, muun muassa lampaista ja Amerikasta ja kirpputoreista (kuulin yhdestä isosta kirppiksestä jossa en ole käynyt ja joka on juuri sopivan pyörämatkan päässä täältä, käyn siellä ehkä huomenna).

Eilen pyöräilin yhden neuleihmisen (sen saman joka oli kanssani Paraisilla) kanssa Kuralan Kylämäkeen ja Liedon Vanhalinnaan.





Kuralan Kylämäki ei ole museo, vaikka se onkin Turun maakuntamuseon osa ja siellä on kyllä paljon vanhaa maatalousesineistöä. Se on enemmänkin toimiva vanhanaikainen maatalousyhteisö, siellä on peltoa ja eläimiä ja kirsikkapuita ja kasvimaita ja sen sellaista. Eilen siellä oli juhlavuoden kunniaksi ilmainen sisäänpääsy, sopii hyvin köyhälle paikallisturistille (tuo oli aika edullinen retki muutenkin, jos ei olisi käynyt kahvilla niin olisi selvinnyt kuluitta). Eläimet olivat aika suloisia ja rakennukset kiinnostavia (vaikka en ehkä maksaisi täyttä hintaa sisäänpääsystä, se oli ehkä enemmän lapsiperheille soveltuva paikka). Pääsimme kokeilemaan pellavan kehräämistä värttinällä ja se oli niin hauskaa että vaikka en onnistunutkaan kovin hyvin (sain kuitenkin aikaan teknisesti langat vaatimukset täyttävää, pellava on kai todella hankala kehrättävä) niin luulen että ostan sen värttinän kuitenkin, jos ja kun (toivottavasti kun) pääsen taas alle 70 kilon. Ja kunhan minulla on rahaa. Kokeilin myös pienillä kangaspuilla kutomista, aika hyvin muistin sen mitä minulle oli opetettu koulun käsityötunneilla (kudoin tosin poppanaa mutta periaate on sama).







Tässä vaiheessa kamerastani loppui akku joten Liedon kuvat on otettu kännykälläni eivätkä ole kovin laadukkaita. Olen pyöräillyt Vanhalinnaan joskus aika monta vuotta sitten ja se jäi mieleeni niin hauskana paikkana että lisäsin sen kesälistaani (se on ollut aika hyödyllinen, en olisi varmaan ollut muuten näin aktiivinen). En ollut suunnitellut eilisen retken jatkoa sinne mutta matkakumppanini näytti miten lähellä Kuralaa se oli ja niin jatkoimme sinne. Emme käyneet Vanhalinnan museossa vaan kiipesimme muinaislinnaan, se on valtava kallio keskellä tasaisesti kumpuilevia peltoja ja sieltä on aikoinaan (ennen kuin merenpinta laski liikaa) pidetty vahtia, näköalat olivat aika mahtavat. Ja kun en mennyt aivan reunalle ei korkeanpaikankammonikaan ärsyyntynyt. Vuoren laella kasvoi kaikenlaisia kiinnostavia kasveja kuten vaikka jänönapilaa ja erittäin varhaisia vadelmia ja näimme sisiliskonkin, en muista milloin olen viimeksi nähnyt niitä (Wikipedian kuvauksen perusteella tunnistan tuon huonosta kuvastani naaraaksi). Kävimme vielä kahvilla ja lähdimme kotia päin. Pyöräilimme eri reittiä kuin menomatkalla, sellaista tietä pitkin jonka piti ristetä erään kotini vierestä kulkevan tien kanssa ja niin se ristesikin, tosin meiltä jäi se risteys huomaamatta (vaikka kyseessä oli kaksi isoa tietä) ja päädyimme melkein Raision rajalle mutta lopulta kuitenkin kotiin, matkakumppanini joutui vielä jatkamaan aika pitkälle. Yhteensä matkaa tuli noin 22 kilometriä, se on sellainen matka joka on minulle ihan sopiva, enempää en ehkä jaksaisi.

Tänään olin tietysti aika väsynyt ja nukuin aamupäivällä päiväunet. Sain kyllä niitä ennen käytyä tunnin marjaretkellä (tällä kertaa löysin ehkä reilun desin verran) ja kaupassa ja apteekissa ja lähetin yhden työn eteenpäin.
Aloitin viikonloppuna yhden kesätehtävistäni, leikekirjan Hollannin ajoistani. Tein suunnitelman sen sisällöstä, etsin materiaalia, valitsin ja tulostin useamman kymmentä kuvaa ja tänään pääsin niin pitkälle että olen saanut jo muutaman sivun tehtyä. Ensimmäinen ideani ei toiminut enkä tiedä tuleeko siitä vähän tylsän näköinen (ainakaan siitä ei tule sellaista kuin oikeilla scrapbooking-harrastajilla) mutta tärkeämpää on saada se tehtyä, voin sitten myöhemmin koristella sitä vähän lisää.