Turistina

Parainen oli juuri sopiva matkakohde minulle: sen verran lähellä että sinne pääsee helposti (ja halvalla) bussilla mutta kuitenkin tarpeeksi eksoottinen sisämaan asukkaalle ja sen verran pieni että nähtävyydet (tai ainakin kaupungin keskustassa olevat) pystyi katsomaan hyvin kävellen. Ilmakin oli hyvä, muutamaa pisaraa lukuun ottamatta, samoin matkaseura, joka osoittautui turistina hyvin samanlaiseksi kuin minä ja matka sujui ilman ongelmia ja oli hauskempaa ja helpompaa kuin minulla olisi ollut jos olisin ollut yksin.

Ensimmäinen kohteemme oli kävelykadulla sijainnut lankakauppa, kun kerran olemme neulojia. Emme olleet löytää sitä vaikka olimme kävelleet sen ohi varmaan pari kertaa mutta se ei haitannut kun kadun varren talot näyttivät tuolta (joka ei siis liity lankakauppaan millään tavalla). Oikein sellainen idyllinen pikkukaupunki.


Ensimmäinen varsinainen nähtävyytemme oli Helmivene, joka myy käsitöitä ja matkamuistoja ja sellaista, meitä kiinnosti erityisesti alpakat, jotka olivat niin suloisia kuin olin kuvitellutkin. Saimme porkkananviipaleita niille syötettäviksi, ne söivätkin suloisesti.


Ja sitten jatkoimme kierrostamme eteenpäin. Pidän harmaakivikirkoista ja vähän kömpelöistä keskiaikaisista seinämaalauksista, niin totta kai piti käydä katsomassa Paraistenkin kirkko. 

Kirkon vieressä on Fredrikan tupa (jossa tuleva Fredrika R. asui äitinsä kanssa Turun palon jälkeen, niin luin netistä). Itse tuvasta minulla ei näytä olevan kuvaa mutta se on aika idyllinen kahvila. Me emme käyneet siellä kun olimme enemmänkin lounasta vailla vaan kävimme aitassa olleessa käsityömyymälässä ja harrastimme small talkia ystävällisen myyjän kanssa (kaikki kohtaamamme ihmiset olivat hyvin ystävällisiä ja hieman huvittuneita kun kuulivat että olimme turisteja Turusta) ja minä ostin kauniin keramiikkakupin (siitä oli aika hyvä juoda, tosin sen sininen väri sai vihreän teen näyttämään vähän oudolta).  

Kävelimme takaisin keskustaan Vanhan Malmin kautta, se on Paraisten vanha keskusta, täynnä suloisia puutaloja.
Sitten oli lounaan vuoro, päädyimme kalakauppaan, joka toimi myös ravintolana (tai kalaravintolaan josta pystyi ostamaan kala myös mukaan). Aika edullista ja hyvää paistettua lohta. 

Seuraava nähtävyys oli Paraisten kotiseutumuseo. En ole kauheasti käynyt tuollaisissa mutta oletan että se on aika tyypillinen, lähiseuduilta siirrettyjä rakennuksia, joissa oli vanhaa tavaraa. Taloihin ei päässyt ilman opasta, hyvin ymmärrettävää, ja hänen avullaan esineistä sai kyllä enemmän irti ja sai jonkinlaisen kuvan saariston elämästä jostain 1800-luvulta.  


Pöytä oli kuulunut kuulemma Topeliukselle, se oli kummallisen muotoinen ja hyvin matala.


Lenin oli ilmeisesti nukkunut tässä huoneessa pari yötä tai ainakin käynyt siellä . Pöydän takana olevalla tuolilla on neuvostoliittolaisten turistien tuomia rintamerkkejä ja huoneen nurkassa oli kaappi täynnä maatuskoita ja Leninin päitä ja muuta sellaista.




Viimeinen nähtävyytemme oli teollisuusmuseo, joka keskittyi lähinnä paikkakunnan valtavan kalkkikivilouhoksen (jonka olemassaolosta en tiennyt mitään ennen eilistä) historian esittelyyn, siellä oli mielenkiintoisia vanhoja geologisia välineitä ja muuta sellaista. Ja näköala louhokseen, se oli aika hurjan näköinen. Kuva ei välitä todellista kuvaa louhoksen valtavuudesta mutta ehkä jotain kertoo se että kuvan keskellä oleva punainen juttu on iso kaivinkone tai joku sellainen. 

Lopuksi kävimme vierasvenesatamassa kahvilla. Taustalla näkyy meri ja kalkkitehdas, oletan.
Ja sitten kotiin.