4.7.2008

Jäävuori, Hilja Valtonen ja Totoro

Taistelin eilen puoleen kahteentoista jäävuorta vastaan. Lopulta voitin ja nyt minulla on puhdas ja jäätön jääkaappi. Olisi ehkä pitänyt sulattaa se vähän aikaisemmin niin siihen ei olisi mennyt suunnilleen kahdeksaa tuntia. En ole vain saanut aikaiseksi, enkä olisi varmaan saanut eilenkään ellei eräs työ olisi takkuillut, turhautuminen antoi sopivaa energiaa jääkaapin kohtaamiseen.
Nyt pitää vielä pestä matot ja sulattaa jossain vaiheessa pakastin (sillä ei ole kiirettä eikä se ole niin jäässä kuin jääkaappi), sitten olen kesän pakolliset jutut ja voin vähän levätäkin.

Lainasin ja luin eilen kaksi täydellistä kesäkirjaa, Hilja Valtosen Vaimokkeen (jonka elokuvaversio saattaa olla suosikkini kotimaisista vanhoista elokuvista) ja Nuoren opettajattaren varaventtiilin. Molemmat olivat kauhean hauskoja ja sankarittaret fiksuja ja huvittavia, romanttiset osiot eivät olleet ehkä kauhean vaikuttavia mutta se ei haitannut. En oikeastaan tiedä miksi en ole lukenut hänen kirjojaan aikaisemmin, luulisi että ne olisivat aivan minun tyyliäni. Ehkä olen kuvitellut että hän on Anni Polvan tyylinen, tuittupäisiä tyttöjä jotka ensin vihaavat koko kirjan mutta viimeisellä sivulla antautuvat rakkaudelle ja vahvalle miehelle, noin kärjistettynä sanottuna. Valtosen naiset ovat noiden kahden kirjan perusteella itsenäisempiä eivätkä mitään naiiveja tytönhupakoita, vaikka nuoria ovatkin.

Keittiöni kaipasi jotain lisävihreää joten ostin paikallisesta kukkakaupasta (täällä on ilmeisesti kolme kauppaa jotka myyvät kukkia, aika hyvin lähiölle) anopinkielen (pyysin kasvia joka ei välitä etelänpuoleisesta ikkunasta tai huolimattomasta hoidosta). Kesätyömyyjä (oletan, hän oli alaikäisen näköinen) suorastaan kiljui ihastuksesta nähtyään Totoro-lompakkoni. Se on kyllä aika suloinen.

5 kommenttia:

labbai kirjoitti...

Johannes Linnankosken Pakolaiset on mainio kesäkirja, kuten myös Sillanpään Poika eli elämäänsä.
Kaikkein paras kesäkirjasto on äidiltäni peritty 16-osainen kirjasarja 16 suomalaisen kirjailijan valituista teoksista. Ja tässä sarjassa ei ole yhtään elävää kirjailijaa!
Mikäs sen mukavampaa, kuin heittäytyä Lauri Haarlan Portinsärkijän uumeniin tai uppuotua Unto Seppäsen Pyörivän seurakunnan pyörteisiin, jos sanonta sallitaan.
Sadepäivät saavat aivan uutta hohtoa.Suurin osa näistäkin kirjailijoista oli v 1956, jollon tämä kirjasarja ilmestyi jo kuolleita. Hienoa se.

Mielitty kirjoitti...

Valtosen kirjat ovat loistavia, Hiiliristi on ainoa josta en ole pitänyt. Juuri päähenkilö-naisten tarmokkuus ja itsetietoisuus tekee kirjoista niin kutkuttavia.

Kannattaa lainata siis muitakin, jos kirjastosta löytyy!

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Labbai, kesäkirjoina ovat kyllä parhaita sellaiset joiden tekijät ovat kuolleet ammoin.

Mielitty, kävin lainaamassa tänään melkein kaikki Valtosen kirjat jotka lähikirjastosta löytyivät :) Niitä oli vain isotekstisinä mutta eipä se kai haittaa.

Laiza kirjoitti...

Vaadin kuvia Totoro-lompakosta, jotta voin kiljua ihastuksesta!

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Totorosta näyttää olevan vaikka minkälaisia toinen toistaan suloisempia lompakoita, minun on samanlainen kuin tämä (joka ei muuten ole pahan hintainen).

Blog Widget by LinkWithin