7.8.2008

Epämukavaa poseerausta ja hermoilua

Tässä jäykkiä poseerauskuvia (joissa näytän paksulta ja maailman murjomalta ja siltä kuin en olisi nukkunut viikkoon mutta katsokaa vain vaatteita).

Tuulipuku saattaisi olla jonkun muun päällä urheilullisen näköinen ja se ei ole kauhean mairitteleva vartaloani kohtaan ja housuja en varmaan käytä ellen laihdu mutta takki on mukava ja on ollut mukana jo useammalla metsäretkellä kanssani (esim. eilen, keräsimme yhdessä vajaassa kolmessa tunnissa puolisen litraa mustikoita. Onneksi metsässä ei tajua miten hidasta se on).


Minun tekisi mieli laittaa tämä asu (ehkä toisella mustalla neuletakilla, mekon kaula-aukko on niin iso että se vaatii ylös asti napituksen) haastatteluun mutta en tiedä uskallanko. Ostin mekon alennusmyynnistä joskus keväällä mutta en ole käyttänyt sitä kertaakaan, ei ole ollut sopivaa tilaisuutta. Kuvittelen ettei se näytä ihan pahalta päälläni, ainakaan pahemmalta kuin muut vaatteeni mutta en tiedä onko se liian kevytmielinen työpaikkahaastatteluun. Toisaalta kyseessä on mainostoimisto. Voi olla että päädyn kuitenkin turvalliseen mustaan hameeseen ja johonkin toppiin ja mustaan neuletakkiin. Jos joku sattuu lukemaan tämän ennen yhtätoista ja on jotain mieltä niin kommentoi.

Minusta ei kyllä olisi muotibloggaajaksi.

Olen vähän hermostunut mutta vähemmän kuin olisin ollut ennen lääkkeitä. Ja nukuinkin ihan hyvin viime yönä, tosin näin rasittavaa unta jossa joku oli varastanut kaikki vaatteeni ja tavarani jostain kaapista ja ehkä myynyt ne kirpputorilla ja käytin koko unen niiden etsimiseen. Painajaiseni tapaavat olla sellaisia, yritän tehdä jotain mutta en onnistu.
Haastattelu hermostuttaa vähän ja sekin jos saisin työn, tuo on kaikkea muuta kuin alkukesän haastattelun paikka, se olisi aika iso askel eteenpäin "urallani", työpaikan sijainti olisi aivan loistava (keskustammassa ei melkein voi olla) ja työ olisi varmaankin kiinnostavaa ja nettisivuillaan joku väittää että siellä on mukavia työkavereita (tietysti). Siksi työpaikan saaminen olisi pelottavaa, vaikka kyseessä onkin vain pieni pätkä, minua pelottaisi selviytyisinkö siitä sen lisäksi että uudet asiat ja muutokset hermostuttavat minua aina, olivat ne sitten positiivisia tai negatiivisia. Mutta lääkkeillä kyllä vähemmän kuin ennen.
Yritän lohduttautua sillä että eivät he varmaan olisi kutsuneet minua haastatteluun jos en täyttäisi heidän pätevyysvaatimuksiaan, eivät kai kiireiset yritykset tuhlaa aikaansa ihmisiin joita heillä ei olisi aikomustakaan palkata. Ja he ovat käyneet nettisivuillani joten kaipa he tietävät millainen olen. Yritän ottaa haastattelun taas kokemuksen keräämisenä, jos sattuisi käymään ihme ja minut valittaisiin niin se olisi aika hauskaa mutta joka tapauksessa pääsin taas haastatteluun, se on paremmin kuin pitkään aikaan.

Menen yöksi isäni luokse, lupasin kuvata heidän taloyhtiönsä 40-vuotisjuhlat videolle ruokapalkalla (sen kummempaa palkkaa kuvaustaidoistani ei kannata maksaakaan) ja ne saattavat kestää sen verran myöhään että olisi tylsää lähteä kotiin. Varsinkin kun aion mennä kaupungille bussilla (etten olisi haastattelussa hikinen ja hengästynyt), illalla niitä tulee tänne aika huonosti.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voit laittaa kukkahameen! (En tiedä, laitoitko jo.) Voisit itseasiassa laittaa sen kanssa jonkun näyttävän kaulakorun, neuletakki jättää kaulan jotenkin vaisun näköiseksi. Onnea matkaan. t. Make

seeds kirjoitti...

Hame on kivan näköinen, mutta jos musta hame tuntuu tuvallisemmalta, laita se, jotta olosi on mukavampi ja varmempi. Ei tarvitse sitten ainakaan vaatteista hermoilla.

Asiallisen näköinen takkikin, housuista ei oikein saa kovin hyvää käsitystä.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minulla on vielä pari tuntia aikaa miettiä, mutta voi olla että kallistun kukkamekon kannalle. Toisaalta sekin on totta että on parempi tuntea itsensä turvalliseksi.

Make, hyvä kun muistutit, ajattelin ensin ettei minulla ole mitään näyttäviä koruja mutta sitten muistin keskiaikamarkkinoilta ostamistani lasihelmistä väsäämäni riipuksen, jota sitäkään minulla ei ole ollut tilaisuutta käyttää. Sen ainakin laitan, mihin hameeseen sitten päädynkään.

Seeds, housuista saa vähän huonon kuvan päälläkin, ovat vain mustat ja ylhäältä tiukat ja alhaalta väljät. Käytän mieluummin aiemmin ostamiani urheiluhousuja mutta voi olla että vielä laihdun tarpeeksi noihinkin.

Kaura kirjoitti...

Mekko on hyvä! Jos olet olemukseltasi yleensä enempi vakavamielinen, pieni vaatekevennys ei haittaakaan :-) Mut tosiaan, tärkeintä on se, minkä olon vaatteet antavat itselle - jos siis pitää valita erilaisista työpaikkahaastattelunormin mukaisista kuteista. Jostain syystä mullekin musta ja valkoinen ovat turvallisimpia haastattelukuteita. Paljon onnea matkaan! Pieni hermoilu auttaa antamaan parastaan!

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Kaura, tuota mietinkin että on hyvä jos vaatteet antavat vähän kontrastia asiallisuudelleni, musta hame ja neule saattaisivat näyttää vähän tylsistä. Olen ollut nyt aamupäivän mekossa ja se tuntuu mukavalta, ainakaan se ei kiristä eikä purista ja olen nyt aika varma etten rupea enää vaihtamaan vaatteita.
Ja kiitos, vähän kyllä jännittää mutta kyllä siitä aina hengissä selviää :)

Elean kirjoitti...

Tsemppiä haastatteluun. :) Mekko on oikein kiva ja tyylikäs asu työhaastatteluunkin, koruehdotus kyllä tosi hyvä myöskin lisäksi.

Anonyymi kirjoitti...

Moi Näkymätön!
En itse laittais jännittävään tilanteeseen "sisäänajamatonta" vaatetta, koska mikä tahansa vielä uusi vaate herättää tiettyä epävarmuutta minussa, vaikka tietäisinkin sen olevan hyvännäköinen. Mutta ehkä sinä olet tässä suhteessa erilainen.
Onnea haastatteluun!
t. Maria

Blog Widget by LinkWithin