Taidetta ja vihanneksia ja Buddha viidakossa

Minun piti lukita eilen pyöräni kiinni ketjulla pyörätelineeseen, yleensä en jaksa mutta nyt olin liikkeellä myöhempään ja ajattelin että se olisi pyörälle turvallisempaa. Mutta joku oli varastanut sen. Onneksi ei pyörää.


Syy miksi olin niin myöhään (kuuden jälkeen ja kotona vasta kymmeneltä, se on myöhään!) liikkeellä oli taiteiden yö. Tapahtumia olisi ollut ympäri kaupunkia mutta kävin vain nopeasti Akateemisessa (löysin yhden kirjan jota olen odottanut ja se oli nyt tarjouksessakin, Sofi Oksanen jakoi nimikirjoituksia eikä näyttänyt kauhean iloiselta, mutta ehkä hän vain näyttää siltä ja sitä paitsi voiko gootti olla iloisen näköinen? Onko hän edes gootti?) ja sitten pitempään kirjastolla. Siellä oli jonkinlainen esittävän taiteen tapahtuma ja ajattelin harrastaa vaihteeksi vähän kulttuuria (katsoin kyllä yhden ostoskeskuksen aulassa olleen myyntinäyttelyn ja haaveilin siitä että olisin rikas ja voisin ostaa nykytaidetta ja taidekäsityötä ja sellaista. Se ei kyllä näytä toteutuvan lähiaikoina, minusta ei taida tulla palkkatyöläistäkään. Mainostoimistosta ei ole kuulunut mitään, oletan että se tarkoittaa että minua ei ole valittu). Ensimmäinen esitys oli runoutta, olin saanut istumapaikan kirjaston kahvilasta (hyvän suklaakakun hinnalla) ja näin ja kuulin hyvin, tosin en jaksanut oikein keskittyä. Runous on minulle hankalaa, vaikka tuolla luettiin muun muassa Nerudaa, jonka joistain runoista olen jopa pitänyt ja ymmärtänyt (esim. United Fruitista joka on laulunakin aika hyvä ja ehkä osasyy siihen että pyrin ostamaan reilua kauppaa). Seuraava esitys oli kahvilan sijasta pihalla (muidenkin piti olla mutta sää oli aika epävakaa), ylläoleva kuva on siitä. En ole varma oliko kyseessä näytelmä vai performanssi vai niiden yhdistelmä ja onko sillä edes väliä, mutta se oli aika hauska. Esitys alkoi suhteellisen asiallisena mutta päätyi ruualla leikkimiseen ja sirkustemppuihin, tavallaan. Kolmas esitys oli taas sisällä enkä saanut istumapaikkaa, päädyin lattialle istumaan. Se oli suosikkini esityksistä (ja ryhmän nimikin oli loistava, Pimentoteatteri Sätkivät Silakat). He esittivät jonkinlaisen egyptiläisen tarinan musiikin säestyksellä, ilman puhetta ja piirtoheittimen avulla. Hahmot ja taustat oli leikattu kalvosta ja he käsittelivät niitä aika sulavasti. Neljättä esitystä ei voinut katsoa lattialla eikä sillä puolella (kahvila on aika pieni ja jaettu tavallaan kahteen osaan) ollut istumapaikkoja joten istuin toisella puolella kirjani kanssa ja join kaakaota ja kuuntelin puolella korvalla musiikkia.
Kirjastossa myytiin myös poistokirjoja ja seitsemän maissa tunnelma oli kuin Hulluilla Päivillä, kauhea jono ja ihmisillä isot pinot kirjalöytöjä, aika hauskaa. Minäkin löysin muutaman aarteen, erään kirjan joka olen lainannut useamman kerran ja joka oli pakko ostaa koska en olisi enää voinut varmaan ikinä lainata sitä kun ainoa kappale oli poistumassa. Ja tyttöjen askartelukirjan joka kattaa suunnilleen kaikki tekniikat, jostain 50-luvulta (meillä oli tuo kotonakin mutta ilman kirjaston kappaleessa säilynyttä kaava-arkkia). Hinta yhteensä 1,10 euroa, Kulttuurikortilla sai ne puoleen hintaan.
Mukava ilta.

Olen ostanut viime aikoina vihanneksia aika paljon torilta, sellaisia jotka ovat siellä halvempia. Torilta ostaminen on kauhean hauskaa, se sosiaalisuus ja tuotteiden valinta mutta en harrastaisi jos en säästäisi. Olen kyllä oppinut ettei ihan halvinta kannata aina ostaa, pari kertaa heti homehtuvia litra puolellatoista eurolla kirsikkatomaatteja riitti. Nyt ostin tomaatit paattislaiselta viljelijältä, luumukirsikkatomaatteja ja muutama isompi kesäkurpitsalla täytetyiksi (silppuan kurpitsan yrttimausteen ja homejuuston kanssa sähkövatkaimeni silppuriosalla aivan muussiksi, laitan sen tyhjennettyyn tomaattiin ja juustoa päälle). Halvin löytöni oli tällä kertaa banaanit jotka väittivät olevansa reilua kauppaa (ellei joku ollut liimannut niihin tarroja väärennystarkoituksessa mutta niitä ei markkinoitu sellaisina, vain tarroista näki mitä ne olivat) ja maksoivat euron kilolta. Ostin myös vähän luumuja ja kaksi nektariinia (ostan niitä aina vaikka ne homehtuvatkin heti, ehkä syy onkin minussa eikä niissä) ja yhden pienen kesäkurpitsan. Alle kolme euroa.



Pienoispuutarhastani ei tullut aivan sellainen kuin kuvittelin mutta olen aika tyytyväinen siihen silti (ellen onnistunut tappamaan kasveja istuttaessani niitä uudestaan). Kuvittelin että olisin löytänyt eräästä kasviliikkeestä ruukun ja mehikasveja mutta ei heillä ollut kumpaakaan (vain rahapuita!) joten päädyin ostamaan Pelastusarmeijan kirpputorilta Kustavin savipajan valmistaman kulhon, se on kyllä ruskea ja tiedätte ehkä mielipiteeni siitä mutta tuo on niin tumma ettei se haittaa ja maksoi vain 5 euroa ja on tukeva ja käsintehty, se on hauskaa. Kasvit ostin lähiöni kukkakaupasta, siellä oli aika mukava palvelu (sain lekasoraa ja multaa kaupan päälle) eivätkä kasvitkaan maksaneet kauheasti (jaoin yhden kasvin useampaan osaan, toivottavasti en tappanut sitä). Astia olisi voinut olla suurempi ja kasvit pienempiä niin siitä olisi tullut puutarhamaisempi mutta nyt se on oikeastaan hauska viidakko. Eikä näytä aavikolta. Tein lasihelmistä ja floristinlangasta koristeita (oletan että se kestää edes vähän vettä jos floristit käyttävät sitä) ja murskasin hajonnutta kulhoa pieniksi palasiksi (siinä näkee että kannattaa säilyttää kaikki tuollaiset jutut, koskaan ei tiedä mitä niillä tekee) ja löysin filmikotelollisen jonkun paikan hiekkaa (en muista mistä se on, en edes sitä kuka sen on kerännyt, minä tai isäni) ja Kongfutse-Buddhani sopii hyvin puiden siimekseen. Voisin tehdä tuollaisia lisääkin.

Lisäys: Koska minä olen minä olen käyttänyt reilun tunnin yrittäen tunnistaa kasveja netin avulla (se on osa hauskuutta). Matala on aika varmasti joku haworthia, ehkä cymbiformis tai cooperi, minä ajattelisin että tuo ensimmäinen (ehkä haworthia cymbiformis cuspidata?) mutta saatan hyvin olla väärässä. Isompi taas voisi olla kuvien perusteella esim. joku lampranthus mutta niiden kukat ovat niin komeita että on vaikeaa löytää niistä kuvia ilman niitä. Voi se olla joku muukin, noita on vaikka miten paljon. Sieviä ovat joka tapauksessa.
Olen katsellut paljon erilaisten mehikasvien kuvia ja ne ovat aika upeita kasveja. Harrastajat väittävät että on mahdotonta hankkia vain yhtä, että niihin hurahtaa helposti ja voin hyvin kuvitella että he ovat oikeassa.