Metallilankaa, säilöntää, laihdutusta ja valtava kirja

Pidän mahdollisimman yksinkertaisista menetelmistä ja oikeastaan nautin jos saan pelkistettyä jonkun asian. Piirtäminen on hauskempaa kuin maalaaminen (on siihen muitakin syitä kyllä), ja maaleistakin vesiliukoiset voittavat öljyvärit, niihin liittyy aivan liian paljon tarvikkeita. Parasta on piirtää yhdellä värillä, ilman kumia tietysti (sitä en kyllä muutenkaan juurikaan käytä). Teroittimesta en ole kyllä saanut luovuttua. Ei sillä että olisin piirtänyt pitkään aikaan muutenkaan. Parhaat ruuat valmistuvat yhdessä astiassa (vähemmän tiskiäni), yksi syy miksi rakastan tietokonettani on sen yksinkertaisuus ja vähäinen tilantarve, kuvaan mieluiten luonnonvalossa ilman lisävarusteita ja lavastamista (minulla on vähän kokemusta studiotyöskentelystä ja se ei todellakaan ole minun juttuni). Virkkaaminen ja neulominen voittavat koneella ompelemisen ja olin iloinen kun sain siirryttyä viidestä sukkapuikosta yhteen pyöröpuikkoon sukkien ja muiden vastaavien teossa. Mahdollisessa tulevassa kehruuharrastuksessani minua kiinnostaa enemmän värttinä kuin rukki (joka tietysti maksaa satoja euroja kun värttinän saa suunnilleen kympillä). Hyötyliikuntakin viehättää minua.
Osaksi kyse on laiskuudesta ja köyhyydestä mutta saan myös jonkinlaista nautintoa siitä että olen itse vaikuttamassa suoraan tekoon, ilman laitteita tai välineitä. Tai jotain sellaista, en taida osata kuvailla sitä kunnolla.
Joten minulla oli ongelma kun huomasin hankkivani lasihelmiä. En osannut kuvitella niille muuta käyttöä kuin korut, joita en oikeastaan käytä ja joiden tekeminen ei vaikuta kauhean kiinnostavalta, siihen tarvitsee niin kauheasti erilaisia välineitä, tai niin ole ymmärtänyt. Helmiä voi käyttää neuleissakin mutta jotenkin en keksinyt järkevää tapaa yhdistää niitä lankaan kunnes törmäsin todella kauniiseen virkattuun kaulakoruun (sellaista voisin käyttää itsekin, jos käyttäisin koruja) ja tajusin että metallilanka sopii hyvin värikkäiden lasihelmien kanssa yhteen. Ostin askarteluliikkeestä ohuinta metallilankaa (ja sitten toista paksumpaa) ja virkkasin siitä epämääräisiä möykkyjä, en tiedä mitä ne ovat, ehkä joulukoristeita? Se on edelleenkin ongelmana että mitä käyttöä noilla töillä voisi olla mutta ainakin niiden tekeminen on minulle sopivampaa kuin korujen, tarvitaan vain lankaa ja helmiä ja virkkuukoukku.
Tai tietysti korujakin voisi tehdä pujottelemalla helmiä lankaan, luulen, mutta se ei vaikuta yhtään niin hauskalta.




Laskin että minulla on pakastimessa marjoja noin kuudeksikymmeneksi kerraksi, varovasti arvioituna. Ihan hyvin. Ja puolukka- ja omenakaudet ovat vasta tulossa (ne eivät onneksi vaadi minulta muuta kuin rahaa, minulla ei ole tapana poimia puolukoitakaan vaikka voisin tietysti yrittää sitäkin). Tavoitteenani marjat riittämään koko talveksi, ehkä lokakuusta toukokuuhun, ei joka päivälle mutta ehkä pari kolme kertaa viikossa. Söisin kyllä marjoja niin paljon kuin niitä vain olisi, kaikista parasta olisi jos niitä riittäisi joka päivälle aamuksi ja illaksi mutta pakastimeeni ei mahdu enkä saa kerättyä tai säilöttyä. Jos saan omenoita ja puolukkaa yhtä paljon kuin viime vuonna pääsen jo aika lähelle tavoitettani, toivon vain että minulla on rahaa niihin aikoihin.

En ole syönyt karkkia viikkoon, se on minulle pieni saavutus, en muista milloin niin on ollut viimeksi. Makea ja erityisesti irtokarkit ovat suurin syömisongelmani, en harrasta suuria annoksia tai juo alkoholia tai harrasta pikaruokaa tai muuta sellaista. Oikeastaan muuten syön kohtuullisen terveellisesti, kasvispainotteisesti ja runsaskuituisesti ja yritän käyttää hyviä rasvoja joten jos saisin herkutteluni kuriin niin kaiken järjen mukaan minun pitäisi laihtua. Yritän karsia sitä vähän, varsinkin tapaani ostaa aivan liian paljon karkkia ja kokeilen huvikseni jos voisin olla kaksi viikkoa aivan ilman. Muita herkkuja voin syödä viikonloppuna mutta siinäkin pitää muistaa kohtuus.

Isäni ilmoitti että keväinen työnantajani oli käynyt tuomassa tekijänkappaleen taittamastani kirjasta, se oli kuulemma komean näköinen. Ja kokoinen, painoa on vähän vajaat kaksi kiloa. En tiedä mihin saan sen säilöön, tekijänkappalehyllyni on sopiva paljon pienemmille ja kevyemmille kirjoille.