Elämääni en tunnu mahtuvan nykyään kuin nukkumista (ja ehkä syömistä). En tiedä onko syynä vain laiskuuteni tai huonot yöunet tai flunssa tai joku, mutta eilenkin nukuin kahdet yli tunnin päiväunet ja tänäänkin jo yhdet (tai ehkä ne ovat aamu-unet, aamiaisen jälkeen). Oli minulla kyllä eilen kuumettakin, aika paljonkin minulle joten voi tietysti olla että olen oikeasti sairas. Tänään minulla ei taida olla kuumetta mutta päätin olla toipilaana, vaikka minusta tuntuukin siltä että minun pitäisi tehdä vaikka mitä hyödyllisiä asioita, kuten mennä ulos nauttimaan ihanasta syyssäästä (mutta ehkä iltapäivällä). Muut hyödylliset asiat ovat tällä hetkellä tilanteessa jossa en voi tehdä niille mitään.
Olen ollut viime aikoina vähän ahdistuneempikin ja ehkä nukkuminen on myös pakokeino, maailma tuntuu niin pelottavalta mutta peittojen alla on turvassa ja unessa ei tarvitse miettiä kaikkia ongelmiani ja vajavaisuuksiani. Tosin uneni ovat vieläkin rasittavan monimutkaisia. Ne eivät kuitenkaan vaadi minua tekemään mitään.
Sunnuntaina kuvaamassani videossa oli jokin mennyt pieleen. Puheeni ei kuulunut lainkaan, vain kauheaa kohinaa. Se olikin aika huono, onneksi.
Tekstit
5 kommenttia:
Lisääntynyt unentarve on varsin yleinen masennuksen oire ja hyvin ymmärrettävä sellainen. Mikäli olen tulkinnut oikein, olet varsin vähän työllistetty? Elämääsi ei ilmeisesti oikein synny rutiineita eikä aktiivisena pitäviä elementtejä, kun olet ilmeisesti ollut vailla kokopäivätyötä siitä asti kun olet valmistunut?
Olisiko ihan hirveän nöyryyttävä ajatus tehdä muuta kuin oman alan työtä, vaikka osa-aikaisesti? Ei ensisijaisesti edes rahan takia (vaikka sitäkin varmaankin tarvitsisi, ilman rahaa on vaikeaa harrastaa joitain juttuja) vaan siksi, että kokisit itsesi tarpeelliseksi ja elämäsi rytmittyisi? Tai sitten tekisit jotain oman alan duunia palkkatuella/työharjoitteluna?
En usko että tuossa puolikipeilyssäsikään on kyse mistään fyysisestä (etenkään sellaisesta, joka paranisi levolla, juuri tekemättömyys ja oman olon jatkuva tarkkailu lisää kipeydentunteita) vaan sinulla on tosiaan liikaa aikaa tulkita ruumiisi pieniä, kuukausittaisia muutoksia sairasteluksi?
Suo anteeksi neuvomiseni, mutta minulla on omakohtaista kokemusta työttömyydestä ja sen tuomasta vaivihkaisesta masentumisesta, lihomisesta, puolikuntoisuudesta ja elämän käpristymisestä ja nyt jälkeen päin muistan ajan melko mustana. Ja pahinta tilanteessa oli sen itseäänruokkivuus, ettei lopulta edes oikein lähtenyt kotoa minnekään.
Tsemppiä!
Ei olisi nöyryyttävää mutta vaikeaa, tiedän että minun pitäisi tehdä niin mutta se tuntuu kauhean vaikealta. Toisaalta sellaiset työt joihin voisin päästä ovat niin huonosti palkattuja että osa-aikatyö ei riittäisi vaan minun pitäisi tehdä ihan kokopäiväisesti mikä taas tekee oman alan töiden tekemisen aika mahdottomaksi. Mutta se on kyllä yksi syy tämänhetkiseen lamaani. Luulen että teen niin että kirjamessujen jälkeen teen jotain päätöksiä tulevaisuuteni suhteen, minun täytyy uusia lokakuussa työnhakunikin ja ehkä kysyn sieltä neuvoa. Työharjoittelu on aivan mahdollinen, sitä minun on pitänyt yrittää puuhata mutta en ole saanut aikaiseksi. Ja ehkä minun pitää mennä lääkärille valittamaan, en tiedä toimivatko masennuslääkkeeni tarpeeksi hyvin, minulla on tosiaan ehkä ollut masennusoireita viime aikoina.
Mutta toisaalta en usko kuumeeni on masennuksen aiheuttamaa tai muut flunssaoireet, olen kyllä myös ihan oikeasti sairaana ja en tiedä mikä on minkä aiheuttamaa.
Minustakin sinun kannattaisi mennä väliaikaisesti johonkin muuhun työhön - melkein mihin tahansa. Mieliala varmasti paranisi, etkä tuntisi itseäsi niin hyödyttömäksi, ja saisit itsevarmuutta myös oman alasi töiden hakuun.
Masennuslääkkeiden ongelma -- vaikka usein samalla myös auttavat niihin asioihin, joihin niitä on alettu ottaa -- on usein se, että ne aiheuttavat väsymystä. Joskus voi joutua miettimään, että kumpi on pahempi: enempi ahdistus ja/tai masennus ja vähempi väsymys -- vaiko vähempi ahdistus ja/tai masennus ja enempi väsymys. Kumpi invalidisoi enemmän..
t. Maria
Minusta tuntuu että minulla on tällä hetkellä enemmän väsymystä, masennusta ja ahdistusta :)
Ja minusta kaikista parasta minulle olisi mennä johonkin oman alan yritykseen työharjoitteluun, saisin oman alan työkokemusta lisää ja kaikkea sitä positiivista mitä saisin hanttihommistakin ja minun ei tarvitsisi ahdistua siitä että mahdollisuuteni oman alan töihin pienenevät koko ajan.
Olen kuitenkin nyt luvannut itselleni ettei minun tarvitse päättää mitään ennen kirjamessuja, niihin menee ensi viikkoa aika paljon.
Moi näkymätön! Kauanko sinä olet syönyt lääkkeitä? Joskus ne saattavat aluksi pahentaa oireita, mutta käsittääkseni sinä olet syönyt niitä jo kauemmin, ettei sellaisia oireita pitäisi tulla. Ehkä tilanteesi tällä hetkellä vaan ahdistaa sinua, ei siihen aina lääkket auta...ymmärtääkseni masennuslääkkeet vievät pois sen terävimmän kärjen, eivät ne poista mitään. Oma kokemukseni lääkkeistä oli se, että ne paransivat tuskaista mielialaa, ja auttoivat saamaan jotain aikaseksi. Pikku hiljaa elämä alkoi asettua uomilleen, kun positiivisia muutoksia alkoi tapahtua. Lääkkeistä sen verran, ne ovat VAIN tukena. Sinun itsesi pitää tehdä työ parantuaksesi. Ei pelkkien lääkkeiden varaan voi elämäänsä panna.
Lähetä kommentti