Ehkä sittenkin sairaana

Heräsin joskus viideltä ja nukahdin sitten uudestaan, välissä mietin mitä kaikkea minun pitää tänään tehdä. Muistan että oli joku juttu joka piti tehdä nettiin liittyen ja joka oli ehkä hauska ja johon liittyi viestin lähettäminen jollekin mutta en muista. Ehkä se kuuluikin uneen jossa oli nainen joka oli hoitanut iäkästä äitiään kotoa hyvin erakoituneena ja tämän kuoltua hänen piti järjestää elämänsä kuntoon, esim. ostaa ensimmäisen kerran vaatteita kaupasta ja hakea jotain tukea, he olivat saaneet kyllä ruoka-apua mutta jättäneet koiranruuan syömättä kun se ei ollut ollut viimeisten viiden vuoden aikana enää hyvää. Purkit he olivat kyllä säilöneet. Unessa oli myös pelottava 14-vuotias joka oli liittynyt poliisiin saadakseen taitoja ali-ihmisinä pitämiään vastaan, armeija ei ollut hänen mielestään tarpeeksi tehokas. Ajankohtaiset tapahtumat sekoittuvat oudosti unissa (ja taas tuntuu siltä että kuuluisi kirjoittaa vain Kauhajoen tragediasta mutta ei minulla ole oikeastaan siitä mitään sanottavaa. En voi sanoa että se koskettaisi minua kauheasti henkilökohtaisesti, en ole kriisissä tai shokissa eikä minulla ole mitään vankkoja mielipiteitä siitä miten vastaavat tapaukset voisi estää, muuta kuin näkemäni ehdotukset siitä että kaikkien pitäisi olla aseistettuja ja naisten velvollisuus olisi antaa seksiä kaikille ettei kukaan vain olisi puutteessa ja purkaisi turhautumiaan sivullisiin, eivät jotenkin tunnu kauhean toteutuskelpoisilta. Surullista kaikki osallisille, minua säälittää se poliisi joka oli puhunut tekijän kanssa).

Masennukseni ilmenee tänään kurkkukipuna (ja eilen taas kuumeena illalla). Tai sitten olen oikeasti fyysisestikin kipeä.
Minun pitää lähteä tänään kuitenkin kaupungille, pitää hoitaa muutama asia joista saa rahaakin ja jotka pitää tehdä tänään. En tiedä raaskisinko mennä bussilla, en varmaan, ellen ole paljon sairaampi.
Minun pitää käydä Kelassakin. Jos olen laskenut viimeisen kahdentoista kuukauden tuloni oikein niin minulla pitäisi olla oikeus korkeampaan asumistukeen. Tulojen laskeminen oli kyllä yllättävän vaikeaa, pääsin kolmeen eri tulokseen joista luulen keskimmäisen olevan oikea. Minulla on ollut vuoden aikana 17 työkeikkaa, aika paljon oikeastaan vaikka viimeiset kuukaudet olenkin ollut vähän vähemmän työllistetty. Mutta siihen pitäisi tulla ainakin tilapäinen muutos, yksi taittoprojekti on tiedossa.

Olin eilen taas ompelemassa, kun en tuntenut oloani sairaaksi, siellä oli mukavaa, unohdin pariksi tunniksi kaikki murheeni. En kyllä vielä päässyt ompelemaan mutta sain leikattua kankaan, se oli vähän hirvittävää. Neulomisessa virheiden korjaaminen on helpompaa.
Sain pakotettua itseni myös pienelle metsäkävelylle, se teki hyvää. Näin jäniksen ja kaksi oravaa.