Minulla oli aika paljon asioita hoidettavana, kaupungille lähteminen tuntuu niin vaivalloiselta että siitä pitää ottaa kaikki irti.
Hain asumistuen välitarkastusta, tosin luulen etten saa myönteistä päätöstä kun ilmeisesti tulojen eron aikaisempaan pitäisi olla 160 euroa ja minulla on ehkä 130, mutta ei sitä tiedä, joskus Kela joustaa.
Kävin tekemässä vähän töitä, valmisteluja kirjamessuja varten. Viikko vielä.
Sitten näin ystävän kahvilla, olin aika paheellisen tuhlaavainen (3,50).
Ja sitten minun piti tavata äitipuoleni erään ompelukoneliikkeen edessä ompelukoneen kanssa, liike oli kiinni lauantaina kun he olisivat vieneet koneen huoltoon ja isäni on poissa tällä viikolla joten kone jätettiin hänen toimistolleen ja minun piti viedä se liikkeeseen, äitipuoli hoiti puhumisen siellä (he tarjoutuivat ystävällisesti maksamaan huollon, minulla ei olisi siihen tietysti varaa). Kone on vanha ja tukeva, se on sen hyvä ja huono puoli, se on vähän liian raskas kannettavaksi ja vaikka huoltoliike olikin ehkä puolen kilometrin päässä niin se oli vähän liian kaukana. Olisin ehkä selvinnyt siitä kantamalla pieniä matkoja ja sitten lepäämällä mutta onneksi muistin että toimistolla on pienet kärryt, joita käytetään muun muassa kirjalaatikoiden kuljetukseen. Ne olivat aika näppärät ompelukoneen kanssakin, vaikka saatoin näyttää vähän huvittavalta kun taakkani ei näyttänyt niin painavalta kuin se oikeasti oli.
Ostin myös pitkästä aikaa lankaa, en tietenkään itselleni, olen aika hyvin saanut huvin vuoksi -ostokset kuriin, vaan siskolleni joka pyysi minua tekemään hänelle lapaset, punavalkoiset ja samantyyliset kuin jollakin tyypillä on eräässä mangassa (cosplay-lapaset!).
Päässäni pyörii kaikenlaisia mahdollisuuksia siihen jos/kun ompelukoneeni on kunnossa ja olen oppinut ompelemaan (tai muistanut vanhat taitoni, yläasteella ompelin koulussa ihan monimutkaisiakin vaatteita, jotka kaikki olivat kyllä käyttökelvottomia mutta eivät ompelujäljen takia). Hameita tietysti mutta ehkä voisin joskus ommella mekonkin ja ostoskassin (varastetun tilalle) ja olkalaukun ja pieniä käteviä juttuja (kuten pieni kankainen pussukka jossa voi säilyttää nenäliinoja laukussa) ja vaikka mitä.
Marginaalin Janilla oli hauska valokuvameemi:
Ota kuva itsestäsi, nyt heti!
Älä kohenna vaatteitasi, älä kampaa tukkaa tai mitään muutakaan… sen kun otat kuvan.
Julkaise kuva SELLAISENAAN, siis muokkaamatta sitä lainkaan.
Julkaise nämä ohjeet kuvan kanssa.
Otin kuvan tietokoneen omalla kameralla, jotenkin ajaudun helposti tuollaiseen huonoa tekevään asentoon. Tuo on sellainen kuva jota en normaalisti julkaisi, koska siinä näkyy korvani esimerkiksi mutta ehkä tekee hyvää julkaista juuri sellaisia kuvia.
Ja vielä yksi kuva minusta ja uudesta syyshatustani joka on kyllä kirkkaampi luonnossa, suunnilleen tällainen.
Valokuvista puheen ollen, Tampereen keikkani kuvat ovat nyt netissä, kuvia pääsee katsomaan sivunumeroita tai kartan palloja klikkaamalla. Tämän kuvan jälkeen tipahdin kun yritin saada kirkon tornia enemmän kuvaan. Eivät nuo ehkä ammattilaislaatua ole mutta olin vähän yllättynyt siitä miten hyvin ne kuitenkin onnistuivat. Eloisat näyttelijät ovat tietysti suurena syynä siihen mutta kyllä minäkin jotain tein.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti