26.9.2008

Ongelma ja ompelua ja Fred Astaire


Täällä on komea sankka sumu (puiden takana on isohko tie).

En osaa päättää mitä tekisin Nälkäpäiväkeräyksen kanssa. En ole terve enkä tiedä olenko tarpeeksi terve huomennakaan ja vaikka olisikin niin terve että jaksaisin seisoa ulkona parisen tuntia niin se ei varmaan tekisi hyvää. Toisaalta minulla ei ole ollut kauheasti kuumetta, kurkkuni ei ole kauhean kipeä enkä saa yskänpuuskia tai mitään sellaista, kyllä varmaan selviytyisin siitä. Ja jos jätän sen väliin niin tunnen itseni entistä lusmummaksi kun en saanut aktivoiduttua vapaaehtoistyöhön muutenkaan. Eikä minulla ole oikein lahjoittaa rahaakaan.
Ja minun pitäisi melkein käydä kaupungilla joku päivä, yksi työ pitäisi saada valmiiksi ennen messuja (sen valmistuminen ei tosin riipu minusta ja isänikin pystyisi sen tekemään) ja jos menen niin kaipa olisin selvinnyt keräyksestäkin (mutta mahdollisesti bussilla meno keskustaan on eri juttu kuitenkin). Ja minun pitäisi ostaa puolukoita, minua alkaa huolestuttamaan ettei niitä ehkä kohta enää saa.
Hankalaa.
Mutta tänään kuitenkin aion keskittyä olemaan toipilas. Olisi melkein helpompaa olla niin sairas ettei pääsisi sängystä ylös, silloin tietäisi mitä tehdä.

Olen suunnitellut ompelutyötä jonka haluaisin tehdä kun tai jos ompelukoneeni tulee kuntoon ja jos vain osaan ja sitten joskus jos minulla on varaa käyttää parikymppiä "turhuuteen". Haluaisin tehdä olkalaukun joka olisi juuri sellainen kuin tarvitsen, siinä olisi taskuja yleensä tarvitsemilleni tavaroille ja läppä johon voisi vaihtaa päällyksen, siihen tapaan kuin olen tehnyt nykyisen laukkuni kanssa mutta siinä olisi joku näppärä kiinnitystapa, esim. nepparit. Laukku olisi jotain vaikka tummanharmaata tukevaa kangasta joten sen ilmettä saisi vaihdettua helposti erilaisilla läpänpäällyksillä. Luulen että osaisin muokata tästä sopivan, olen nähnyt kyllä ilmaisiakin ohjeita mutta tuo vaikuttaa sopivan perusteelliselta minulle. Olin viime kaupunkireissulla seurana kangaskaupassa ja löysin parikin kangasta jotka sopisivat läpän päälliseksi.

En ole perehtynyt juuri lainkaan klassiseen musiikkiin enkä tietenkään osaa oikein arvioida teosten ja esitysten laatua joten olen kuin se kuvataiteen harrastaja joka ei oikein tiedä mitään mutta tietää mistä pitää. Eniten pidän ehkä Gershwinin Rhapsody in Bluesta, joskus ala-asteella Ravelin Bolero teki minuun suuren vaikutuksen ja niissä on ehkä jotain samaa. Viime vuosina musiikkimakuni on aika lailla laajentunut ja nykyään pidän jazzistakin, jota lapsena inhosin (huvittavaa kyllä se jazz mitä olen kuunnellut on aika lailla sitä vanhempani kuuntelivat, Ella Fitzgeraldia ja Billie Holidayta ja sellaista) ja miksi sellainen Peggy Lee / Doris Day -linja lasketaankaan ja vaikka tiesin että Gershwin sävelsi kevyempääkin musiikkia en tajunnut kuinka moni suosikeistani on hänen säveltämänsä (ja veljensä sanoittama). Tänään olen kuunnellut kirjastosta löytynyttä levyä jolla Ella ja Louis laulavat Gershwinien lauluja ja he ovat kyllä aika hyviä (siis siinä mielessä että nautin, varmaan teknisestikin mutta en osaa sitä niin arvioida). Vaikka tämä.
Eilen taas etsin Fred Astairea YouTubesta, gershwiniläisittäin ja muuten. En tiennyt että hän oli aloittanut uransa lapsena siskonsa kanssa ennen törmäsin toisella kirjaston levyllä hauskaan I'd Rather Charlestoniin (josta on katkelma täällä). Olen tanssillisesti suunnilleen yhtä lahjaton kuin musiikillisesti mutta katson mielelläni Astairen tanssiaa (tosin Laulavien sadepisaroiden takia pidän ehkä Gene Kellystä enemmän). En ole varma olenko ikinä nähnyt hänen elokuviaan ja kirjastossakaan ei näytä olevan yhtään. Saakohan sellaisia vuokraamoista? (täytyy tunnustaa etten ole ikinä vuokrannut elokuvaa)

3 kommenttia:

Nonnami kirjoitti...

Jos olosi on edelleen vain puolikipeä, mene nyt ihmeessä nälkäpäiväkeräykseen! Se on hyvin konkreettinen tapa siirtää ajatukset itsestä hetkeksi muualle ja lyön vaikka vetoa, että sinulle tulee hyvä olo siitä, että olet vaivautunut paikalle. Yleensäkin ihminen katuu hyvin harvoin lähtöään minnekään, sitä, että on ottanut itseään niskasta kiinni.

Oletko muuten ajatellut tehdä enemmänkin vapaaehtoistyötä SPR:ssä? Esimerkiksi ystäväpalvelu voisi olla hyvää harjoitusta ujoudellesi ja ehkä maahanmuuttajien tapaaminen auttaisi myös suhteuttamaan omia arjen pikku ongelmia ja tuskittelunaiheita oikeaan kontekstiinsa? Ja tämä taas ilman ilkeyttä, kokemuksesta :)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Ei minulle ole ongelmana nyt lähteminen eikä viitsiminen, oikeastaan ylipäätäänkään, suurempi ongelma on se että olen ollut koko viikon kuumeessa enkä haluaisi ottaa riskiä siitä että olisin sairas ensi viikollakin. Seisoskelua suurempi ongelma on se että minun pitäisi pyöräillä kaupunkiin, sinne on kyllä vain nelisen kilometriä mutta se ei tee nyt hyvää ehkä, huomasin sen keskiviikkonakin. Voisin tietysti mennä bussillakin mutta se on aika kallista ja ensi viikolla joudun ehkä menemään.
Koko tarina siitä miten epäonnistuin surkeasti aikomuksessani olla SPR:n vapaaehtoinen on luettavissa blogista jostain ehkä viime joulukuulta (ei kun lokakuulta http://nakymaton.blogspot.com/2007_10_01_archive.html), kävin ystävä- ja vapaaehtoistoimintakurssin mutta tulin siihen tulokseen että tässä tilanteessa minusta ei ole sitoutumaan ystäväpalveluun eikä minulla ole ollut energiaa tutkia muita vapaaehtoistyömahdollisuuksia, muuta kuin joku nälkäpäiväkerääminen. Olen kyllä sanonut heille että voin tehdä sellaisia juttuja jotka vaativat vähemmän sitoutumista mutta ilmeisesti heillä ei ole tarvetta, tai todennäköisemmin pitäisi olla itse aktiivisempi. Sekin harmittaa etten ole päässyt luovuttamaan verta varmaan pariin vuoteen mutta en ole ollut tarpeeksi terve tai hemoglobiininen.
En kyllä usko että ystäväpalvelu olisi hyvää harjoitusta ujoudelleni, kun se ei ole sitä laatua että ujostelisin yksittäin kohtaamiani ihmisiä, päinvastoin sellaisissa tilanteissa voi olla vaikeaa kuvitella että olen ylipäätään ujo.

labbai kirjoitti...

Luulen etttä näin sinut etäältä ollessani aamutmaan töiden jälkeen kameran kanssa liikenteessä eräänä päivänä. Mutta varma en olla voi, jos sanonta sallitaan.
Kuhan kehun...

Blog Widget by LinkWithin