Kirjamessuilla

Messuosastomme on valmis, tai melkein. Painossa sattui pieni sekaannus ja tilaamamme julisteet eivät ehtineet perille silloin kuin piti. Mutta huomenna niiden pitäisi olla kunnossa.
Minusta on kauhean hauskaa olla näytteilleasettajana, ehkä sen takia että joudun/pääsen siihen vain kerran vuodessa (tänä vuonna tosin olen yhtenä päivänä Helsinginkin messuilla päivystämässä). Tunnelma keskeneräisessä messuhallissa on jotenkin jännittävä, kulissientakainen. Messuilla näkee ihmisiä, joita ei missään muualla näe mutta tunnistaa siellä, suurimmaksi osaksi aivan tuntemattomia. Ja näytteilleasettajana pystyy paremmin kiertämään messujakin (tuolla on samaan aikaan myös tiedettä, ruokaa ja keräilyä) kun ei tarvitse katsoa kaikkea yhdellä kertaa.
Isäni oli järjestelemässä toistakin osastoa, sinne tuli todella nerokas messuseinäke, joka tuotiin paikalle kahdessa muovisylinterissä ja josta tuli seitsemän metriä pitkä kaareva rakenne todella helpon näköisesti magneettien avulla. Melkein tuli itselle sellainen olo että harmi kun ei ole laittaa paria tonnia tuollaiseen. Tai käyttöäkään. Ihailen hyvää ja käytettävää suunnittelua.

Jos joku on tulossa messuille niin minut löytää varmaan suurimman osan ajasta osastolta A 11. Se on aika hyvällä paikalla, SDP:tä vastapäätä (en tiedä pitäisikö heille mainostaa paria kirjaamme jotka käsittelevät muun muassa sodanjälkeisiä demarihahmoja).

Minulla ei ole ollut tänäänkään mitenkään erityisen terve olo mutta enköhän selviä. Täytyy ottaa Finrexiniä mukaan, näytteilleasettajien taukotilasta saa kuumaa vettä.

Kotiin palattuani olen siivonnut ja leiponut urakalla, siskoni on tulossa huomenna ja tulee tänne ainakin yhdeksi yöksi. Täytyy mennä häntä junalle vastaan illalla, minun ei kannata käydä kotona messujen jälkeen lainkaan. Tulee aika pitkä päivä.