5.11.2008

Ylikierroksilla

Pääni oli eilen niin täynnä kaikenlaisia käsityöideoita, etten ollut saada unta. Ompelukurssin huono puoli on se että se loppuu vähän liian myöhään, tai jo kahdeksalta mutta minun pitäisi oikeastaan jo rauhoittua silloin nukkumaan. Eikä esim. tutkia mistä löytäisi halvimmalla metallisia klipsejä joilla voi ripustaa papereita (opin että niiden nimi on englanniksi Bulldog clips mutta en tiedä mitä ne ovat suomeksi). Ebaysta, tietysti. Tai voi olla että jostain löytäisi vielä halvemmalla. Saan välillä luovia ideoita jotka on aivan pakko toteuttaa, kuten vaikka se mehikasvipuutarha (äitini osti minulle pienen bonzairuukun, luulen että toteutan vielä toisen asetelman joskus, kunhan minulla on vähän parempi taloudellinen tilanne, yksi projekti kerrallaan). Tämänhetkinen projekti liittyy ilmoitustauluun ja kuvien ja joulukoristeiden ripustamiseen esille. Minulla on myös ideoita siitä miten voisin saada käsityötarvikkeeni järkevästi vaatehuoneeseen mutta vastustan niitä.

Eilen kauppajonossa edelläni oli nainen, jolla oli hauska kirjottu laukku ja tyylikäs villakangastakki ja musta hame ja tyylikkäät kengät ja sellaiset ostokset jotka voisin itsekin tehdä, ja mietin ajatteleekohan kukaan koskaan minusta että onpa tuossa kiinnostavan näköinen ihminen. Tai onpa hänellä hauska laukku ja hattu (laukusta olen saanut kyllä kommentteja ja Totoro-lompakostani, viimeksi kirjamessuilla eräs täti ihasteli sitä). Jotenkin taidan edelleenkin ajatella ettei kukaan huomaa minua vaikka ainakin talvivarusteissani olen poikkeuksellisen värikäs.

Minulla oli eilen aika reipas päivä, en ehtinyt nukkumaan päiväuniakaan. Lähetin sen työhakemuksen (siihen on tullut seitsemän vastausta joita en ole uskaltanut lukea), kävin puolentoista tunnin metsälenkillä, lounaan jälkeen pyöräilin kaupunkiin tapaamaan ystävää ja etsimään ilmoitustauluprojektiini tarvitsemiani tavaroita (joita ei löytynyt), kotiin pyöräilin erään kauppakeskittymän kautta ja kävin läpi useamman halpakaupan etsien halpaa ilmoitustaulua, jota ei löytynyt. Muuta kyllä löysin, mutta yritin ajatella rahatilannettani ja ostaa hillitysti (mukaan tarttui kuitenkin muun muassa terävä askarteluveitsi, mutta olen tarvinnut sellaista. Oikeasti. Onneksi pakastimeni on sen verran täynnä ruokaa että säästän ehkä vähän ruokakuluissa). Kun pääsin kotiin ehdin juuri ja juuri syödä vähän ennen kuin piti lähteä ompelemaan. Aloitin uuden hameen, siihen tulee laskoksia ja sellainen helma jota ei käännetä vaan annetaan hapsuuntua. Ja vaaleanpunainen vuori. Sain vasta kaavat piirrettyä, niihin näyttää menevän yksi kerta.
Tänään ajattelin pyöräillä Ikeaan, sieltä pitäisi saada ilmoitustaulun tarpeeksi halvalla.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hmm. osaatkohan vielä sanoa: tuntuuko se paroksetiini väsyttävän vähemmän?

t. Maria

Näkymätön tyttö kirjoitti...

En ole vielä aloittanut sitä, lääkäri käski olla pari päivää ilman lääkkeitä ja luulen että se on syynä outoon olooni, tänään olen päässyt kokemaan aika mielenkiintoisia "vieroitusoireita". Ajattelin aloittaa uuden lääkkeen huomenna, toivottavasti se vie nuo vaikutukset/oireet mukanaan.

Oola kirjoitti...

Kyllä sut huomaa. Mäkin näin sut heti kirjamessuilla ihmismassasta eikä johtunut siitä, että tunnistin kasvoista. Olit pukeutunut kivasti ja asusteet yms täydensi olemusta nätisti. Osuit heti massasta esille mukavasti.

Blog Widget by LinkWithin