Haastattelu ja kirjahylly

Valvoin eilen taas kahteen, elämässäni on nyt niin paljon kaikenlaisia hauskoja juttuja etten osaa oikein rentoutua. Pitäisi varmaan opetella. Tänään pitäisi leipoa pipareita ja käydä kaupungilla hoitamassa asioita, ne ovat kaikki hauskoja ja jouluun liittyviäkin, kotona pitää viimeistellä vielä joululahjat ja pakata, se on ehkä vaikeinta. Siis se että osaisi ottaa mukaan juuri sopivasti tavaraa, ei liikaa kun joululahjat vievät tilaa laukussani ja äidin luota pitäisi ottaa mukaan vielä neulekonekin, jonka sain enoni vaimolta, hän oli itse saanut sen joskus nuorena.
En ole ihan sitä tyyppiä joka lähtee matkaan passin ja hammasharjan kanssa (hammasharjaa en tosin pakkaa, minulla on varahammasharja äitini luona).

Haastattelu meni ihan hyvin, tai niin kuvittelen, mutta niin olen kuvitellut aiemminkin. Pystyn hyvin kuvittelemaan itseni töissä siellä, se oli hauska paikka, vanha rakennus jossa toimii useampi ympäristöjärjestö ja yksi kirpputori. Toisaalta, jos en saa paikkaa niin ei sekään ole mikään kauhea katastrofi, minulle on luvassa vähän enemmän töitä ensi vuonna.

Haastattelun jälkeen kävin toisella kirpputorilla ja saatoin ehkä toimia tyhmästi. Haluaisin syyttää haastattelun aiheuttamaa kummallista olotilaa mutta pelkään että olin niin järjissäni kuin yleensä olen. Ostin nimittäin 50-lukulaisen kirjahyllyn joka väittää olevansa tiikkiä (se ei tietenkään ole kauhean eettinen materiaali, mutta ehkä vanhoissa huonekaluissa sen voi sallia). Olen miettinyt sitä miten voisin järjestellä askartelutarvikkeeni järkevästi ja katselin kirpputorilla erilaisia laatikostoja, ihan vain huvikseni muka. Yhdessä nurkassa näin kaksi päällekkäin pinottua laatikostoa/kaappia ja ajattelin että noihin pieniin laatikoihin saisi kätevästi papereita niin etteivät ne olisi yhdessä kasassa niin kuin nykyään. Ja sitten olinkin keskustelemassa myyjän kanssa hyllystä, laatikosto paljastui nimittäin kirjahyllyn alaosaksi, siihen nimittäin kuului vielä pystypuita ja hyllylevyjä. En edes tiedä miltä se näyttää koottuna ja miten iso se on (mutta minulla on yksi seinä jolle se sopii hyvin, täytyy vain siirtää huonekaluja vähän), se on ehkä se tyhmyys. Saan hyllyn kotiinkuljetettuna ensi vuoden puolella, sitten näkee olinko aivan tyhmä vai ehkä jopa ihan fiksu. Kirjahyllylle minulla on kyllä aina käyttöä ja olen jo miettinyt miten voisin järjestellä uudestaan tavaroitani. Ehkä pokkarit pääsevät pois sängynaluslaatikoistaan ihan hyllyyn ja niiden tilalle tulee kankaita.