3.12.2008

Valitusta ja muuta

Olen ollut pari päivää niin aikaansaava että ehkä ei ole ihme että tänään minulla ei tunnu olevan energiaa. Pitäisi tehdä töitä ja tiskata että voisi syödä mutta tekisi mieli mennä nukkumaan. Taidan tiskata vain puurokattilan että saan syötyä jotain ja sitten teen töitä ja sitten menen päiväunille. Ja sitten käymään kirjastossa ja kaupassa, sää ei innosta enempään ulkoiluun (mutta sopii mielialaani, vaikken ole kyllä mitenkään masentunut tai surullinen nyt, vain väsynyt).
Huomenna pitää siivota, tiskaan silloin loput.
Asunnossani on aika kylmääkin, patterit ovat täysillä mutta se ei auta. Minulla on ikkunan edessä ohuesta paperista tehty joulukoriste joka heiluu koko ajan. Taitaa vetää jostain.

Kotiasunani on t-paita, pitkähihainen, lehden tilaajalahjana saatu poncho (se on vielä ruskea ja akryylia, kolme syytä miksi en olisi ostanut sitä mutta se on lämmin), pitkikset, joogahousut ja trikoohame (koska housut ovat tiukat ja en halua nähdä mahaani) ja villasukat jotka ovat suunnilleen ainoa tyylikäs osa asuani. Olen neulonut ne itse, tietysti, ja ne ovat aika villin kirjoneuleiset ja vuoden käytönkin jälkeen hyvät ja reiättömät (opin että kannattaa neuloa sukat aika pienillä puikoilla).
Kotona on tärkeämpää pysyä lämpimänä kuin olla kauhean tyylikäs. Jos koskaan olen.

Koko eilinen päivä meni ompeluun. Ensin ompelin kolme lahjakassiani, joista tuli yllättävän hyviä (tosin loppuvaiheessa saumat alkoivat olla vähän vinoja) ja sitten vielä illalla kurssilla hametta. Olen iloinen ettei minun tarvitse tehdä sitä koko ajan vakka ompeleminen onkin ihan hauskaa, olin jo ennen kurssia kauhean väsynyt ja päätäni särki ja olisin jättänyt sen väliin ellei nyt olisi ollut viimeinen kerta ennen joulua ja en olisi selvinnyt piilovetoketjusta yksin. En kyllä tiedä selvisinkö opettajan avullakaan, olin niin tokkurassa että tein aivan huvittavia virheitä, lähdin ompelemaan väärään suuntaan ja muuta sellaista. Vielä kaksi kohtaa pitää käsitellä, sitten se on valmis. Tarkoitukseni oli tehdä siihen vuorikin, mutta se ei vaikuta tarvitsevan sellaista ja ajattelin ommella alushameen, niin voi tehdä useammankin tuollaisen hameen eikä tarvitse miettiä vuoria. Hame itse on kohtuullisen onnistunut, voin hyvin kuvitella käyttäväni sitä julkisilla paikoilla.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Koskas pääsemme taas nauttimaan videobloggauksestasi?

Näkymätön tyttö kirjoitti...

En tiedä onko se suuri nautinto mutta ehkä ensi vuonna? Nyt on niin paljon kaikkea muuta.

Josefiina kirjoitti...

No entä kuva uudesta hameesta?

Näkymätön tyttö kirjoitti...

On tulossa, se vain pitää saada ensin valmiiksi. Ehkä huomenna :)

anne-mari kirjoitti...

Hauskaa, etta hameesta on tulossa semmoinen mihin olet tyytyvainen.

Akryyli on aliarvostettua! Vaikka en voikkaan vaittaa sita paljon itse neulovani/virkkavani talla hetkella, silla on kylla kayttonsa.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Ainakin tässä vaiheessa hame tuntuu hyvältä, voi olla että onnistun pilaamaan sen vielä :) Mutta ommel on onneksi helppo purkaa pois jos se menee pieleen.
Minä olen vähän snobi kuitujen(kin) suhteen, ihannemaailmassa käyttämäni lanka tulisi tietysti tutulta alpakalta tai lampaalta, mutta akryylillä on kyllä puolensa. Ja tuo poncho on kyllä yllättävän mukava ja pehmeä ja lämmin, sen ruskeus ja ponchous on akryyliytta hankalampaa, siis jos olisin ostamassa sitä itse. Mutta kun se tuli kaupanpäällisenä niin voin käyttää sitä kotona ihan hyvin, se on loistava kerrospukeutumisessa kun se ei tee oloa kömpelöksi ja pystyn käyttämään käsiäni vapaasti. Kaupungille on kyllä siinä lähtisi, mutta ei onneksi tarvitsekaan :)

Blog Widget by LinkWithin