Vihaisia unia ja ompelua

Näen aika usein unia joissa olen vihainen ja aggressiivinen. Viime yönä olin niin vihainen siskolleni jostain syystä että turvauduin väkivaltaan. On aika outoa herätä kun ei ole varma olenko oikeasti lyönyt ja huutanut ja käyttäytynyt äärettömän lapsellisesti. Valvemaailmassa olen äärettömän harvoin vihainen, ehkä tukahdutan tunteeni niin ettei niille ole muuta väylää kuin unet? Jos teen niin niin en kyllä huomaa sitä, olen suurimman osan ajasta iloinen ja tyytyväinen ja negatiiviset tunteeni kohdistuvat lähinnä itseeni.
Kaipa se on hyvä että suuttuu edes unissaan.

Olen huomannut olevani jämäpalaompelija. Osittain kyse on tietysti rahasta, budjetilleni sopii paremmin ostaa vaikka kolmisen metriä villakangasta kahdeksalla eurolla kuin maksaa se metriltä (mikä on sekin aika halpaa) mutta minun on helpompi tehdä valintoja jos vaihtoehtoja ei ole liian montaa. Pitkä rivi nauhoja rullissa ei houkuttele minua, pitäisi osata päättää värin lisäksi se kuinka kuinka paljon sitä tarvitaan. Pidän enemmän laatikoista joista voi penkoa aarteita. Pidän myös yllättävistä sekoituksista, sellaisista konvehtirasioista mistä ei tiedä mitä saa, pusseista johon on kerätty erilaisia nappeja tai nauhoja. Kirjontalangatkin minun oli helpointa ostaa sekoituksena.
Kuljin eilen erään hassun pienen kangaskaupan ohi ja huomasin heidän jämäpalalaatikossaan sellaista turkoosia kangasta jota ostin jo aikaisemmin. En tiedä mitä teen siitä, hameen joka koostuu tilkuista ehkä, mutta pala maksoi euron ja kangas on upean väristä ja tuntuista, hohtavan turkoosia.
Pengoin liikkeen sisällä laatikkoa jossa oli erilaisia nauhoja ja muita pikkujuttuja ja myyjä sanoi että hänellä on liikkeen takaosassa toinen laatikko, jossa on pienempiä pätkiä kahdellakymmenellä sentillä kappale, että näytän sellaiselta ihmiseltä joka on kiinnostunut sellaisista jutuista.
Luulen että minun pitää kohta päällystää kenkälaatikko kodiksi kaikille nauhoilleni ja muille sellaisille.
Toisessa ompeluliikkeessä minut tunnistettiin taas, sain pyytämättä työväenopistolaisen alennusta metalliosasta jonka ostin uuteen laukkuuni. Myyjä hymyilee kun tulen liikkeeseen kysymään taas jotain. Tähän mennessä olen ostanut vetoketjuja, sekalaista ompelutavaraa ja kuminauhaa alushameen vyötärölle, muun muassa. Käyn mielelläni siellä kun saan hyvää palvelua, vaikka ostaisin vain seitsemälläkymmenellä sentillä.
Opin että kulmikkaita metallirenkaita on hyvin vaikeaa löytää tästä kaupungista, paitsi ehkä yhdestä liikkeestä, joka meni törkeästi kiinni ennen kuin ehdin sinne (ei olisi pitänyt sanoa että eihän se varmaan mene puoli kuudelta kiinni. Meni). Vanhassa laukussani on kyllä sellainen ja voin ottaa sen käyttöön, parempi kierrättää kuin ostaa tietysti.

Minun piti tilata itselleni joululahjaksi (kun taloudellinen tilanteeni on parempi, en ole tainnut oppia mitään) kirja jossa on värikkäitä kirjontaprojekteja. Kävin katsomassa kirjakaupan sivuilla tilaukseni tilannetta ja siellä olikin aivan toinen kirja, jota olin sitäkin harkinnut. En tiedä viitsinkö perua tilauksen, tuokin kirja on hyödyllinen, ehkä vielä hyödyllisempi, se nimittäin käsittelee ompelua yleensä.
Olisi pitänyt ehkä ymmärtää kummastella kun kirja maksoi 11 puntaa eikä 9.
Olisin ehkä voinut perua mutta näköjään sitä ei enää voi. No on tuokin kirja varmasti hyödyllinen ja inspiroivat ja värikäs. Toisen kirjan voi tilata sitten kun on rahaa joskus.


Täällä vallitsee taas ompelukaaos, ompelin eilen laukkua kymmeneen asti. Siitäkään ei ehkä tule maailman tyylikkäintä mutta toivottavasti käyttökelpoinen.


Kävin eilen kirpputorilla jossa en ollut käynyt ennen ja tein hienoja löytöjä kauppakassiprojekteihin. Minusta tuntuu hauskalta tehdä kassi tyynyliinasta joka on aloittanut elämänsä jauhosäkkinä.