Kotona

Joulu oli ja meni, ihan mukavasti.
Söin aivan liikaa mutta hyvin (niin etten mahdu farkkuihini). Ja leivoin.
Näin sukulaisia, muutakin kuin äidin ja siskon ja siskonmiehen. Muun muassa enoni ja mummoni ja tätini.
Lahjani saivat hyvän vastaanoton, tosin pikkusiskon sukat olivat liian pienet ja äidin kauluri kutitti (neuloin uuden) mutta kasseihin oltiin tyytyväisiä, ja muuhunkin.
Itse sain muun muassa pienet terävät sakset, lampaanturkkiset tohvelit ja pilkullisen kannun. Ja siskolta äidin muinaisen nappikokoelman.
Jäädytin koristeita parvekkeelle.
Ostin kahdet kengät. Mustat nyörisaappaat korvaamaan punaisia El Naturalistoja, jotka olivat hauskemmat teoriassa kuin käytännössä. En muista onko minulla ollut ikinä talvisaappaita, noihin pohkeeni mahtuivat. Turkuun palattuani ostin talvikäyttöön sopivat kävelylenkkarit. Ne eivät ole sievät, ovat ruskeat ja urheilulliset mutta ihanat kävellä. Toiveena on alkaa tekemään kunnollisia kävelylenkkejä.
Ja silkkipyjaman. Vaaleanpunaisen. En kyllä ole ihan varma miksi.
Raahasin kotiin enoni vaimolta saamani hirvittävän painavan neulekoneen. Ja huomasin että siitä puuttuu osia. Ehkä saan ne jostain mutta joka tapauksessa laitteen mukana tulleille kerijälaitteelle ja vyyhdinpuille löytyy käyttöä (olen kerinyt uudestaan epämääräisiä lankakeriä ehkä muutaman tunnin tänään).
Kotona odotti neljä joulukorttia, kaksi lehteä, yksi maksumuistutus (noloa, tuo saattaa olla kyllä ensimmäinen ikinä saamani ja luulin maksaneeni laskun joten ehkä ei vielä tarvitse pelätä että olen menettämässä otteeni elämästä) ja pari kirjapakettia. Mutta ei kahta lähetystä joiden olisi pitänyt saapua aikoja sitten.
Lääkärin puhelinajalla selvisi että olen suhteellisen terve ja trombosyyttejäkään ei tarvitse pelätä. Hemoglobiinini oli 138, se oli aika yllätys, yleensä se on paljon alhaisempi. Pitäisi mennä luovuttamaan verta, jos joskus pääsen eroon pikkuflunssastani.
Olin eilen isäni luona loppiaisaatonaatonaaton juhlissa. Oli mukavaa vaikka muut osallistujat olivat noin kuusikymppisiä (yksi täti ja kaksi setää, puolisoineen) ja sairauksista puhuttiin paljon (muun muassa isoenosta jonka silmällä oli tapana tippua poskelle ja hän työnsi sen vain tyynesti takaisin). Isäni ja äitipuoleni taas tulevat kylään minun luokseni loppiaisena. Täytyy keksiä jotain hyvää ja terveellistä tarjottavaa (ajattelin vähän jotain kuskus-juttua, joka ei nyt tietysti ole terveellisimmästä päästä).
Huomenna tänne pitäisi tulla uuden vanhan kirjahyllyni. Vähän jännittää kun en ole nähnyt sitä ikinä koottuna.
Työpaikasta ei ole kuulunut mitään mutta tammikuuksi on ainakin yksi taittotyö ja minulla on melkein optimistinen olo.