Tulostin ja pelottava koira

Sain taittamani kirjan sellaiseen vaiheeseen että nyt pitäisi alkaa tekemään kantta ja minulla on siihen ideakin mutta se vaatii tulostimen toimimista. Lasertulostimeni on ainakin neljä vuotta vanha, ehkä viisikin, muistan vain että asuin jo silloin Oulussa, ostin tulostimen Jyväskylästä ja raahasin sen bussilla kotiin. Muuta tulostinta minulla ei ollut, en tiedä olisinko selvinnyt koulussa pitkään ilman joten ehkä ostin sen vuonna 2003. Joka tapauksessa se on toiminut hyvin tähän asti, ilman mitään osien vaihtoja (en tulosta kauheasti) mutta nyt värijauhe taitaa olla loppumassa. Olen huomannut että tulostin tekee aika haaleaa jälkeä mutta olen ajatellut että se johtuu vain jostain säädöistä (joita en ole kyllä saanut muutettua muunlaisiksi). Tänään löysin jonkun tulostimen valvontaohjelma ja se vilkutti tekstiä että pitäisi vaihtaa kasetti, vai miksi sitä lasertulostimissa sanotaankaan. Pitää varmaan sitten ostaa uusi.
Nettitiedostelujen mukaan niiden hinnat ovat vain järkyttäviä. Pitemmän päälle se ei tule kalliiksi jos kestää taas vaikka viisi vuotta mutta kertaostokseksi hinnat ovat pahoja. Se taitaa olla lasertulostinten huono puoli, toisaalta mustesuihkutulostin ei olisi kestänyt minulla yhtä hyvin. Onneksi minulle on tulossa nyt tuloja.
Minun tekisi mieli ottaa ompelukone esille ja ommella uutta hamettani, pääsin eilen kurssilla niin mielenkiintoiseen vaiheeseen. Toisaalta minulla on toinen työ jonossa ja vaikka sillä ei olekaan mikään varsinainen kiire ja vaikka haluaisin ja voisin keskittyä yhteen työhön kerrallaan niin voisin kyllä aloittaa myös siihen uuteen työhön valmistautumisen. Omatuntoni pitäisi siitä. Ja voisin vaikka ommella illalla. Tai sitten siivota, omatuntoni haluaisi senkin hoidetuksi.

Ajauduin eilen vanhoille tavoilleni, nukuin päiväunet ja olin aivan kauhean väsynyt. Olin jo ehtinyt unohtaa miltä se oikein tuntuu, en voi väittää olevani mitenkään hirveän pirteä uuden elämäni aikanakaan mutta ainakaan en ole vaarassa nukahtaa koko ajan. Ei olisi pitänyt valvoa niin myöhään maanantaina.

Kohtasin eilen kotimatkalla pelottavan koiran. Se näytti saksanpaimenkoiralta mutta oli aika pitkäturkkinen. Ensin se haukkui ja murisi pienelle pörröiselle koiralle, sitten ohittaessani sitä minulle. Se oli kiinni ja aika lyhyessä hihnassa ja sen omistaja rauhoitteli sitä ja en säikähtänyt niin pahasti kuin olisin saattanut mutta sillä oli pelottava kita, se on jäänyt mieleeni kun ohitin heidät tien toista reunaa, tai oikeastaan tien ulkopuolella.