En oikein jaksa kirjoittaa tänään mitään.
Viikonloppu meni mukavasti, pyykkäsin ja laitoin kunnon ruokaa ja ompelin ja katsoin yhden loistavan ja puolikkaan kamalan Hepburn-elokuvan.
Tänään olen tehnyt töitä, hyvin pikkutarkkaa tekstin tarkastamista ja typografian viilausta. Työtä hankaloittaa se että esim. lainausmerkkejä on käytetty miten sattuu, välillä yksinkertaisia ja välillä kaksinkertaisia. Oletan että kyse on vain ihmisistä jotka eivät huomaa huonoa typografiaa mutta olen kuitenkin täysin epäakateeminen, ehkä kyse onkin jostain oudosta merkityserojutusta. Ajatusviivat ovat sentään loogisia.
Ostin tänään kanaa, ehkä toisen kerran omilla-asumisaikanani. Se toimi hyvin nuudeliruuassani, unohdin vain laittaa soijarouheen likoamaan, täytyy kokeilla huomenna ruokaa molemmilla. Nyt minulla on jääkaapissa tekeytymässä "tuorepuuro", en ole ihan varma siitä onko se minusta hauska idea mutta täytyy kokeilla. Jos sen päälle laittaa hunajaa, manteleita ja jogurttia ja ehkä vähän mansikkahilloa niin sen on pakko olla syötävää. Mantelit tekevät suunnilleen kaikesta (vielä) parempaa.
Ajattelin viikonloppuna sitä miten kukaan muu ei tunnu pitävän Persephoneen ja Hadeksen tarinaa romanttisena. Muistan että olin varma sen onnellisesta lopusta jo silloin kun kuulin sen ensimmäisen kerran, ehkä joskus lapsena. Toisaalta kidnappauksessa ei ole varsinaisesti mitään romanttista, vaikka se onkin aika yleinen teema vanhemmassa romanttisessa viihteessä. Nykyään sitä harrastetaan vähemmän (paitsi ehkä Harlekiini-kirjojen alalajissa jossa sankarit ovat kreikkalaisia laivanvarustajia ja sheikkejä). Luin joskus teini-ikäisenä kirjan nimeltä Sheikki, joka oli joskus 1900-luvun alussa saanut aikaan ehkä samanlaisen kuumeen kuin se uusin vampyyrivillitys (jota en lukenut koska en ole innostunut vampyyreistä ja koska olen saanut kuvan että teoksista nauttii eniten jos ei ole kauhean tietoinen hömpän säännöistä), Rudolph Valentinon elokuvalla taisi tosin olla suurempi vaikutus. Kirja oli aika järisyttävä kokemus, vaikka se samalla onkin aika kauhea, sheikki kaappaa englantilaisen neidin ja pakottaa tämän sänkyynsä, kyse taitaa olla kyllä enemmän viettelystä kuin raiskauksesta. En ole oikeastaan varma mihin oikein pyrin tällä, olen vain ajatellut tuollaista. Joskus romanttisessa viihteessä tilanteet joissa ei ole mitään romanttista tai haluttavaa oikeassa elämässä, ovatkin tavallaan nautittavia. Ehkä se on sama kuin toimintaviihteen väkivaltainen sankari joka on myös sympaattinen. Tai että voi olla raiskausfantasioita vaikka ei haluaisi tulla raiskatuksi. Tai jotain.
Minusta myös Kuinka äkäpussi kesytetään ja sen eri versiot ovat hauskoja, vaikka siinäkin idea on aika kamala, jos sitä oikein miettii. Tai ainakin sen toteutus shakespeareläisittäin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
6 kommenttia:
Katsoin viime viikolla Labyrinthin elokuvan ja jäin muutamaksi päiväksi koukkuun. Laulut ovat kivoja: http://www.youtube.com/watch?v=eMG8rWyz9no
Jotenkin kaksipuolinen tarinankerronta vangitsi: yhdeltä puolelta vanha tarina lapsia varastavasta goblinikuninkaasta joka tekee kaikkensa tytön päättäväisyyden sivuraiteille johtamiseks ja toisaalta tarina miehestä joka on sanojen vanki.
Mielenkiintoista olisi tietää miltä elokuva olisi näyttänyt Stingin tai Michael Jacksonin kanssa pääroolissa, he olivat vaihtoehtoisia ehdokkaita kuninkaaksi.
Minakin olen tuon akapussin nahnyt useampaan kertaan ja se on aina yhta viihdyttava. Samoin yleensa kaikki Hepburnit.
Vampyyrit on nakojaan tehneet uuden tulemisen taas kerran. Ainakin telkasta tulee vampyyrisarjojakin ihan liikaa. Tai ehka niita ei ole kuin yksi sarja mutta se on niin huono, etta tuntuu useammalta kun sita yrittaa valttaa :) Olen kylla aina tykannyt Anne Ricen vampyyri kirjoista. Pidan varsinkin siita, kun ne usein sijoittuvat New Orleansiin missa olen kaynyt ja mika on minulle tarkea paikka. Tykkaan muutenkin lukea kirjoja jotka sijoittuu paikkoihin jotka on minulle tuttuja. En tieda jumiutuuko kukaan muu jonkun tietyn kirjailian kirjoihin tuosta syysta. Dean Koontz asuu naapurikaupungissa ja hanen kirjansa yleensa sijoittuvat tahan etela-kaliforniaan ja minulla on aina hauskaa kun loydan niista tuttuja paikkoja, katuja ja jopa meidan kaupunkimme. Taidan olla aika helposti miellytettava.
Hyva, etta rohkaistuit kokeilemaan sita kanaa. Vihje: porsaanliha sopii yleensa mihin vaan mihin kaytat sita kanaakin.
Minähän olen myös aika vampyyrifani... tykään ainakin siitä yhdesät tietystä taannoisesta TV:n vampyyrisarjasta, Anne Ricestä, ja yllätyksekseni kovasti myös tästä uduesta villityksestä. Minäkään en kyllä ole loppujen lopuksi niin kovin plajoa hömpän sääntöihin perehtynyt (vaikka pitäsi olla) mutta minusta tuon uusimman vampyyrivillityksen hauska puoli oli juurikin se, ettei se ollut mitenkään kovin mystistä tai demonista tms. ja siinä on oikein hyvä romanssi:)
Kyllä munkin silmään pistäis sekalaiset lainausmerkit. Käsittääkseni niitä yksinkertaisia merkkejä ei juuri käytetä, muistelisin että lähinnä lauseessa jonka molemmissa päissä on jo tavalliset lainausmerkit, eli lainauksena lainauksen sisällä. Taijjotain.
Rica, Labyrinth on minulla sellaisten elokuvien listalla, jotka olisi mielenkiintoista nähdä, katsoin siitä lapsena jonkun pätkän.
Anne-Mari, New Orleans vaikuttaa kyllä kiinnostavalta kaupungilta, olen lukenut useampia sinne sijoittuvia kirjoja, tosin en vampyyreistä. Minäkin luen mielelläni kirjoja jotka sijoittuvat kiinnostaviin paikkoihin. Suosikkini Jayne Ann Krentz asuu Washingtonin osavaltiossa ja hänen kirjansa sijoittuvat melkein aina sinne tai Oregoniin tai Pohjois-Kaliforniaan ja hänen takiaan luen niistä seuduista mielelläni muutenkin.
Seeds, minun vampyyripoikkeukseni ovat Angel ja yksi nuortenkirja nimeltä Sunshine, mutta jotenkin niissä se vampyyriys ei ole osa viehätystä varsinaisesti. Tajusin että en pidä (tai ole kiinnostunut) kirjoista joissa henkilöt ovat viehättäviä koska he ovat vampyyrejä vaan enemmän sellaisista joissa he ovat siitä huolimatta.
Siiri, tuo on englanniksi ja siihen pätee vähän eri lainausmerkkisäännöt, se vielä hankaloittaa tehtävääni kun pitää muistaa miten ne menevät.
"Mielenkiintoista olisi tietää miltä elokuva olisi näyttänyt Stingin tai Michael Jacksonin kanssa pääroolissa, he olivat vaihtoehtoisia ehdokkaita kuninkaaksi."
Lapsia varastava Michael Jackson olisi nykypäivän näkökulmasta vähän kyseenalaista viihdettä :P Sting olisi voinut toimiakin, mutta Bowie oli varmaan kuitenkin parhaiten elokuvan henkeen sopiva näyttelijä.
Lähetä kommentti