Hauskoja kauppoja & penkkarit &c

Kävin tänään kaupungilla työlounaalla isäni ja setäni kanssa isäni firmaan liittyen. Oli aika mielenkiintoista. Minut tavanneet ovat saattaneet huomata että puhun paljon ja eksyn helposti sivupoluille. Voi olla että se on sukuominaisuus (en sano että -vika, koska minusta se ei ole, vain ominaisuus josta on haittaa ja hyötyä).

Kävin myös vähän ostoksilla, taloudellinen tilanteeni näyttää pitkästä aikaa ihan kohtuulliselta (minulla on kaksi taittoa kesken, toisesta sain tosin jo palkan ja yksi luvassa ja ainakin yksi kansi plus tuo vakipaikkani). Kuljen ainakin aluksi töihin bussilla ja kävin vaihtamassa arvokorttini kausikorttiin, se tulee edullisemmaksi. Nyt voin matkustaa bussilla niin paljon kuin haluan, ehkä alan tekemään turistiretkiä eri puolille Turkua.
Käytin myös ystävälliseltä ihmiseltä (kiitos vielä Rica!) saamani lahjakortin tee- ja maustekauppaan, teetäkin olisi voinut ostaa mutta olen päättynyt opetella maustamaan ruokaa paremmin ja pyysin myyjää suosittelemaan kasviruokiin sopivia. Taisin ostaa kiinalaista viismaustetta, intialaista tandoorisekoitusta, jauhettua korianterin siementä, rouhittua paprikaa ja yrttisekoitusta. Ja sitten vielä kardemummaa, leivontaan (se on ehkä lempimausteeni). Tuo on ollut vuosia yksi lempikauppojani, sieltä saa hyvää palvelua ja teetä ja minusta on mukavaa ostaa pienistä liikkeistä ja irtona (nuo mausteet ovat valtavan kauniitakin, varsinkin se paprika). Turun Tee ja Mauste kauppahallissa on suosittelemisen arvoinen paikka.
Toinen sellainen on pieni ompelutarvikeliike Hansa-korttelissa. Se nimestä minulla ei ole käsitystä, paitsi että nyt on kun löysin kuitin: Singer-keskus. Myyjä muistaa minut, ehkä hassun hattuni takia tai kummallisten ostosteni tai oikeastaan ihmiset muistavat minut aika hyvin jos totta puhutaan, en ole lainkaan niin näkymätön kuin joskus kuvittelin. Tällä kertaa ostin pätkän harmaata satiininauhaa alennuskorista (kaipa joskus keksin käytön keräämilleni nauhanpätkille), liitukynän saumanvarojen merkkaamiseen kankaaseen (isovanhempieni jäämistöstä pelastamani räätälinliitu on vähän liian kömpelö makuuni), mustan piilovetoketjun ja neljä mahdollisimman pientä mustaa ja kiiltävää nappia (Coraline-aiheisiin atc-kortteihin). Sitten juttelimme vähän aikaa siitä miten mukavaa on pystyä ompelemaan sellaisia vaatteita kuin haluaa (olen puhunut ompelusta varmaan aivan liikaa mutta kurssille meneminen oli yksi viime aikojen parhaista päätöksistäni).

Tajusin että tänään on penkkaripäivä kuin näin leopardin kävelemässä kaupungilla ystäviensä kanssa. Ja sitten kuulin ja näin sen kun tulimme ulos ravintolasta, penkkariajeluista lähtee hyvin tunnistettava ääni.
Omasta ajelustani on nyt kymmenen vuotta (minun piti kyllä vähän miettiä minä vuonna se tapahtuikaan mutta kyllä se oli -99). Minun koulussani ei ollut perinteenä pukeutua hassusti (tai tavallaan oli, oppilaskunta vuokrasi mustia viittoja ja knalleja halukkaille) eikä riehaantua muutenkaan. Meillä oli ohjelmassa jumalanpalvelus ja puheita ja lauluja ryhmänohjaajille, parhaimpaan Jyväskylän lyseon tyyliin. Huusimme sentään auton lavalla, en kyllä muista mitä. Sen muistan että se oli minusta kauhean hauskaa.

Kuvassa minä 18-vuotiaana.

En ole kuullut mitään työpaikasta, mutta jostain syystä en ole hermostunut. Eilen tuli sentään työkkäristä määräys (tai siis osoitus) työhön, paperiasioiden pitäisi olla kunnossa.

Minusta tuntuu aina siltä ettei elämässäni tapahdu oikein mitään ja jos muutoksia tapahtuu niin ne ahdistavat kauheasti. Minulle tapahtui kuitenkin jotain, jota en olisi osannut odottaa (tai jos se olisi riippunut minusta niin ei varmaan olisi ikinä tapahtunut) ja se ei ahdistanut lainkaan, päinvastoin. Tai jonkinlaiselle normi-ihmiselle kyseessä ei olisi ollut vielä iso juttu mutta minulle oli. Ja olen siitä iloinen ja kiitollinen.