Naisellisia asioita

Uusimmat vaihtokäsityöni lähtivät eilen matkaan. Olen niihin aika tyytyväinen, varsinkin siihen että ainoa uusi käyttämäni materiaali oli kortissa käytetty liima, langat ovat vanhoja, kangas jotain jauhosäkkiä ja nappi osa Ebay-saalistani. Kortin teema on omakuva, päädyin tekemään sellaisen joka kertoo minusta ja asioista joista pidän enkä sellaista joka näyttää minulta. Tosin isomummoni on sukulaisistani eniten näköiseni, tai ainakin oli ennen. Valkoinen virkattu juttu on kirjanmerkki, neljäs yritys siihen vaihtoon. Ensin yritin virkata neuletapaamisessa liian monimutkaisen ohjeen mukaan, päädyin virkkaamaan sellaisia pieniä juttuja kuin kortin vasemmassa nurkassa. Sitten kokeilin tehdä paperista, siitä tuli kamalan kömpelö. Sitten kirjoin kankaalle mietelauseen ("A room without books is like a body without soul"). Siitä tuli muuten ihan hyvä mutta en viitsinyt tehdä nurjalle puolelle muuta kuin katkaista langanpäitä kun olin liimaamassa sen pahville ja en tajunnut että kangas oli niin läpinäkyvää että kaikki langanpäät näkyivät siitä. Siitä tuli hyvä huoneentaulu kirjahyllyyni. Lopulta palasin ohjeeseen jota olen käyttänyt ennenkin hyvällä menestyksellä, se on helppo ja nopea ja näyttää monimutkaisemmalta kuin on. Ja on aika tyylikäs.
Seuraavat vaihtoni koskevat karkkia, ne ovat paljon helpompia (tosin eivät tietenkään uuden elämäni kannalta parempia mutta ehkä saisin oltua ostamatta karkkia. Eilisen selvisin ilman. Työmatkan varrella on kaksi Siwaa, niihin on liian helppoa poiketa ostamaan jotain).

Olen saanut Facebookin kautta selville että noin kuusi tuttavaani on mennyt naimisiin joskus parin viime vuoden aikana (viimeksi viime viikonloppuna). En ole yllättynyt siitä ettei minulle ole kerrottu henkilökohtaisesti (en edes serkkuni häistä), ehkä olen vain yllättynyt siitä miten nopeasti jotkut ihmiset toimivat. Tosin opiskelututtavieni kohdalla on kulunut yli kaksi vuotta siitä kun olen nähnyt heidät viimeksi ja ehkä se ei ole niin lyhyt aika. Taidan olla iässä jossa ihmiset menevät naimisiin ja saavat lapsia, suunnilleen 17 prosentilla (laskin) Facebook-tutuistani on pieniä lapsia.
Ehkä seuraavaksi kehitän kolmenkympin kriisin kun muiden kriisien suhteen on aika hiljaista.

Olen harrastanut viime aikoina ekohippeilyä (tuon ei ole tarkoitus kuulostaa halveksuvalta, toivottavasti ei kuulostakaan). Ensin kuulin kaverilta ja luin jostain blogista ihonpuhdistustavasta, jossa ei käytetä pesuaineita vaan öljyä. Ihoni alkoi olla huonossa kunnossa ja päätin kokeilla sitä. Ei se vieläkään ole kauhean mutta ainakaan se ei ole huonompi ja selviän halvemmalla ja ehkä kemikaalien välttelyssäkin voi olla jotain järkeä.
Sitten ostin pesupähkinöitä kun tavallinen pyykinpesuaine loppui. Kahden pesun jälkeen pidän niitä aika onnistuneena ostoksesta, ainakin sää vältettyä muovipulloja ja pyykistä tuli puhdasta ja mukavan pehmeää (ohjeissa sanottiin että yksi pähkinä riittää 2-4 pesuun, mistä tietää kun se ei enää riitä? Häviääkö pähkinä pesujen myötä?).
Ja sitten jonkun toisen blogin innoittamana kokeilin kiinteää shampoota. En halua pestä hiuksiani joka päivä mutta ne näyttävät helposti epämiellyttäviltä silloin ja blogin pitäjä oli ratkaissut saman ongelman tea tree oil -shampoolla. Löysin sitä Ruohonjuuresta (valmistaja on joku kotimainen mutta olen onnistunut unohtamaan nimen). Paketissa varoitettiin että hiukset voivat tuntua tahmeilta ensimmäisten pesujen jälkeen ja ne tuntuivatkin. En jaksanut odottaa ja katsoa häviääkö tahmeus ajan myötä vaan noudatin bloginpitäjän neuvoa (olen hänenkin nimensä unohtanut, mutta kiitos sinulle, kuka oletkaan) ja käytin omenaviinietikkaa hoitoaineena eilen. Ja tänään hiukseni tuntuvat ihanan sileiltä ja pehmeiltä. Saa nähdä millaiset ne ovat huomenna.
Ja ainakaan lopputulos ei ole huonompi kuin tavallisen shampoon kanssa ja välttyy taas muovipulloilta. Ja kai niiltä kemikaaleilta, vaikken hirveästi stressaakaan niistä.

Hiuksiin liittyen, tänään minulla on aika kampaajalle. En ole varma mitä haluan tehtävän, muuta kuin että haluan että otsahiukset ovat suunnilleen samanlaiset kuin nytkin, vähän lyhyemmät vain. Takahiuksiakin voisi vähän ehkä leikata.