Kaikenlaista II

Luulin että minulla ei olisi ollut muuta kirjoitettavaa mutta näköjään olikin ja päätin kirjoittaa siitä ihan uuden kirjoituksen enkä liittää edelliseen.

Asia numero 1: Lukiossa minulla oli tavallaan kaveriporukka, tai niin kuvittelin kunnes kävi ilmi että heillä olikin oikeastaan keskenään se porukka. Tai joillakin heistä. Joka tapauksessa pari tytöistä oli koko ajan mukavia ja ovat oikeastaan ainoita sen ajan kavereista jotka ovat päätyneet Facebook-ystävikseni, jostain kummasta syystä (siitäkin etten muista muiden sukunimiä mutta enpä haluaisi muutenkaan olla heidän kaverinsa). Toinen tytöistä oli aivan loistavan hyvä laulamaan, sen muistan hänestä parhaiten. Törmäsin hänen blogiinsa (ei kai linkittäminen loukkaa kauheasti hänen yksityisyyttään, varsinkaan jos pitää blogia jonka kohde sijaitsee junaradan varrella) Facebookissa tänään ja hän (ja miehensä) on myös aivan loistavan hyvä käsillätekijä. Upea lamppu ja itsevalettuja ovenkahvoja ja vaikka mitä muuta vanhassa asemarakennuksessa. Aika upeaa ja olisin vähän kateellinen jos en olisi niin mykistynyt ihailusta. Minun näpertelyni on pientä tuohon verrattuna.

Asia numero 2: Olen ollut viime aikoina aika tunneherkkä. Siihen on kuulunut valitettavasti pari pientä järjetöntä ärsyyntymistä mutta onneksi ne menivät nopeasti ohi. Kiinnostavampaa on ollut liikuttuminen. Se yksi laulava Susan sai minut tietysti itkemään mutta silmäni kostuivat myös kun kuuntelin podcastia arkeologeista jotka olivat käyttäneet vuosikymmeniä ihmisten esi-isien etsimiseen ja lopulta löytäneet fossiileja (eikö se muka ole liikuttavaa?). Muun muassa. Minusta se on mukavaa, olen mieluummin herkkä kuin paatunut.