27.4.2009

Maanantaina

Olen tänään vähän ahdistunut (en osa päättää pitäisikö minun huolestua tuosta uudesta pelottavasta taudista kun huolestumisellani ei tuntunut olevan mitään vaikutusta SARSiin tai lintuinfluenssaankaan) mutta viikonloppu meni aika hyvin.


Kävin perjantaina töiden jälkeen yhdellä kirpputorilla (katsomassa jos heillä sattuisi olemaan myynnissä reikäkauhoja mutta ei ollut) ja jouduin taas innostuksen valtaan. Tällä kertaa kiiltokuvien. Lentokonetädit varsinkin ovat niin ihania että pääsevät kehyksiin jossain vaiheessa.

Illalla luin kirjaa kolmeen asti. Se oli aika kammottava mutta niin täynnä ankeita menneisyyksiä ja nykyisyyksiä ja väärinkäsityksiä ja angstia että kyyneleet valuivat vuolaasti. Kaipa se on hyvä merkki.

Lauantaina olin Rican kanssa turistiretkellä uudessa kauppakeskuksessa. Yleensä sellaiset eivät kiinnosta minua niin paljon että viitsisin pyöräillä kaupungin toiselle puolelle mutta tuolla on kauppa joka myy käsintehtyä belgialaista suklaata. Retkeen liittyi onneksi niin paljon pyöräilyä ja kävelyä että söin suklaan hyvällä omallatunnolla.


Sunnuntaina minun piti oikeastaan neuloa (luulen etten saa villatakkiani valmiiksi tätini juhliin mutta eipä sillä niin väliä) mutta innostuinkin askartelemaan vaihtojuttuja. Toinen on vaihtoon jossa piti langasta kiertämällä tehdä nukke, sen tyyppinen joita näytetään myyvän Prismassakin voodoo-nukkeina. Nuken tekeminen oli aika hauskaa vaikkei lopputulos olekaan aivan ammattimainen. Toisessa vaihdossa pitää tehdä atc-kortti, koristella ja täyttää tulitikkurasia (ja minun tapauksessani myös tehdä se netistä löytyneen kaavan avulla) ja sitten pitäisi vielä hankkia jotain lisää. Parini pitää itämaisista uskonnoista, otin sen teemaksi.
Vaihtojuttujen hauskimpia puolia on se että tulee kokeilleeksi juttuja joita ei olisi ehkä tehnyt muuten, kuten tuollaista nukkea ja tulitikkurasian koristelua.

Kävin myös pitkällä kävelyllä lähimetsässä väistellen maastopyöräilijöitä jotka olivat vallanneet sen. Ja jäin melkein yhden pyöräilijän alle huolimattomuuttani.
Minun piti käydä myös kaupassa ja ajattelin olla urheilullinen ja jättää olkalaukun kotiin ja ottaa mukaan vain yhden pankkikortin. Olisi kannattanut ottaa se toinen jossa on luotto-ominaisuuskin, tililläni ei nimittäin ollut rahaa ja jouduin nolosti käyttämään pesutupakolikoitakin ja jättämään osan tavaroista ostamatta. Kauhean noloa.

Pieni kilpailuni on päättynyt ja arpa antoi voittajaksi Tearcandyn. Vihreitä hiuksia (jotka ovat kaikkea muuta kuin vihreät nyt) veikannut Tuulikin voisi ottaa yhteyttä. Palkintojen saamiseen voi mennä vähän aikaa, askarteluaikataulussani (!) ei ehkä ole aikaa ennen äitienpäivän jälkeistä viikkoa.

3 kommenttia:

-TC- kirjoitti...

Oi <3

suklaahirviö kirjoitti...

Itse huolestuin tipuinfluenssasta, mutta possuinfluenssasta en enää jaksa.. Jotenkin musta vähän tuntuu kuin nuo tautihysteriat olisi luotu varta vasten.. Kun ihmiset miettivät saavatko ne tämän tai tuon taudin niin ne keskittyvät vähemmän esim. yhteiskunnassa oleviin epäkohtiin ja arkipäivän aina läsnäoleviin probleemeihin. Tavallaan tautipelko on sellainen "turvallinen" pelko.. Annetaan ihmisille uskoa viranomaisten toimintaan, että on lääkkeitä jne. Ja sitten kun tauti ei tule, on helpotus valtava. Ihan kuin me ihmiset tarvittaisiin jotain "läheltä piti"-kokemusta..

Mutten tietty tuomitse ihmisiä jotka stressaa tuosta taudista, koska kuten sanottua itsekin hermoilin edellisellä kerralla ja muutenkin olen vähän stressaavaa tyyppiä. :(

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Tc, onnea, unohtui sanoa :)

Suklaahirviö, minulla on aivan samanlainen olo, mutta nyt tuntuu siltä että taidan ahdistua silti. Sen verran terveempi olen kyllä nykyään ettei varsinaista luulotautia ole ollut pitkää aikaan, se on sentään hyvä.

Blog Widget by LinkWithin