6.4.2009

Muun muassa vaaleanpunaista

Löysin lauantaiaamuna tiskipöydältä lasin jossa on ollut halkeama pitempään mutta josta nyt puuttui myös pala. Sitä ei löytynyt mistään ja ajattelin että olisin varmaan huomannut jos olisin nielaissut lasinsirun joten ehkä se oli tippunut viemäriin. Lattialta ei löytynyt sitä ainakaan.

Lauantaina eräs tietty mukava ihminen kävi kylässä. Olin hieman hermostunut kun emme olleet nähneet useampaan viikkoon mutta kaikki sujui aika hyvin. Ainakin minun mielestäni. Aika kului liian nopeasti mutta minusta se on hyvä merkki, huonossa seurassa se matelee.

Sunnuntaina kävin Hiljan kanssa blogittoman Rican luona kylässä, seura oli hyvää ja ruoka ja kissat.


Vaaleanpunainen oli pitkään minulle vastenmielinen väri, siihen liittyy niin paljon merkityksiä. Sitten se oli vain väri josta en erityisesti pitänyt, ei niin paha kuin joku väritön rusehtava mutta ei sellainen jota itse käyttäisin. Sitten huomasin kaipaavani vaaleanpunaista, joitakin sävyjä. Ja niinpä viime aikojen saalis näyttää tältä. Mukana on vaihtoon lähtevää tavaraa, keväinen pussukka (kuvioin sen itsetekemilläni leimasimilla) ja sen mukana lähtevä rintaneula ja muuta pikkutavaraa vaaleanpunaisissa kirjekuorissa ja pilkullinen nauha toiselle ihmiselle. Ohuet vaaleanpunaiset langan ovat Salon löytöjä, kerä Ricalta (kiitos vielä!) ja mallitilkku tilaamastani langasta, joka ei ollutkaan niin vaaleanpunaista (mutta aivan ihanaa neuloa). Vaaleanpunainen kumijuttu on kaivertamani osoiteleima (kyllästyin kirjoittamaan nimeni paketteihin), sen vieressä oleva muovinen kahva on kaiverrustyökalu, ne ovat vaaleanpunaisia sattumalta.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tekemäsi pussukka on söpö :) Ja "pink stuff" (kaiverruslevy) ja kaiverrustyökalu ovat just samannäköiset kuin minulla...

Minulle myös vaaleanpunainen oli pitkään kauhistus! En voinut kuvitellakaan tekeväni, omistavani, hankkivani mitään sen väristä. Mutta niin sitä ihminen muuttuu! Vaikkei vaaleanpunainen olekaan lemppariväri, niin vaatekaapista sitä kuitenkin jo löytyy. Mulla tämä siirtymä on liittynyt tosin aika kiinteästi omaan "naisistumisprosessiini" hameineen ja korkeampine korkoineen.

-annakaisu

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Luulen että minullakin vaaleanpunaisen hyväksyminen liittyy "naisistumiseen", hameita olen kyllä käyttänyt aina mutta viime aikoina olen alkanut ajattelemaan itseäni naisena enkä vähän sukupuolettomana tyttönä, aikaisemmin se tuntui minusta kauhean oudolta. Olen nyt heterompikin kuin varmaan ikinä :)

Tuo kaiverruslevy on kyllä ihanaa. Mistä hankit sitä? Yritän keksiä halvempaa vaihtoehtoa, kaiverrusideoita olisi mutta en raaski kuluttaa levyä :)

suklaahirviö kirjoitti...

Vaaleanpunainen on myös vähän kuin julistaisi maailmalle: olen haavoittuvainen. Sen käyttäminen vaatii siksi tavallaan rohkeutta.. :) Vaaleanpunainen yhdistetään vauvoihin ja tyttöihin, se on naisellinen ja HERKKÄ. Musta on naamioväri, vaaleanpunainen on vähän kuin kulkisi sydän paljaana.. :) Tai näin itse ainakin mietin!

Itselläni pastellit on tulleet kuvioihin vähä vähältä. Joskus silmä oikein lepää jossain ihanan rauhallisessa pastellissa. Ja näin kolmikymppisenä sitä joskus haluaa pehmentää esim. mustan jyrkkyyttä ja ehdottomuutta vaaleanpunaisen sävyisellä huivilla tms.

Vaaleanpunaisessa on sekin jännä juttu että sitä on niin montaa eri sävyä ja ne tavallaan voivat viestittää eri asioita. Mistään ihan jyrkän karkkivärisestä pinkistä en kyllä vieläkään tykkää!

Anonyymi kirjoitti...

Ostin sitä Sppedy Cuttia jenkeistä, Dharma Trading Co:sta. En löytänyt sitä myynnistä mistään Atlantin tältä puolen. Levy ei ollut mielestäni hirveän hintaista: n. 15 $ iso levy (ehkä n. 20x30cm). Tavara on kyllä aika painavaa, joten postikulut maksavat toisen mokoman. Tuon firman sivuilla on hyvä laskuri siitä, miten postikulut määräytyy.

Kovin suuria leimasimia en minäkään ole hennonut tehdä, vaikka haaveissa oliis toteuttaa mm. "jatkuvan" painokuvion teko kankaalle. Kiinnostaisiko tilata joskus yhdessä?

-annakaisu

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Suklaahirviö, musta on kyllä naamioväri, se on niin turvallinen, tuo vaaleanpunaisen haavoittuvuus on mielenkiintoinen ajatus. Voi olla että se ei ole sattumaa että olen nyt valmis vaaleanpunaiseen, olen nyt paljon itsevarmempi kuin vaikka teininä.
Ja vaaleanpunaisessa on kyllä niin paljon sävyjä, olen viehättynyt nyt vähän sellaisesta vanhasta roosasta ja sitten siniseen taittuvasta, vähän fuksiasta, barbipinkki ei kauheasti kiinnosta.

Annakaisu, yhteistilaus voisi olla kyllä hyvä idea. Minäkään en ole löytänyt levyä tältä mantereelta (tosin minulle on sanottu että rautakaupoista voi löytyä kumilevyä joka saattaisi toimia), olen harkinnut vähän halvempaa vaihtoehtoa tuolle Speedballin levylle, nimittäin PZ Kutia (http://www.stampeaz.com/index.php?main_page=product_info&products_id=2), neljällä dollarilla saisi yhden levyn.

anu kirjoitti...

Jos meiltä olisi löytynyt haljennut lasi, josta puuttu pala, olisin heti pelänny sen joutuneen jonkun pöljän kissaeläimen kitaan... Sinulla ei onneksi ole tuorta huolta:) Mutta toivottavasti sekään ei nyt osu jalkaan tai mihinkään, vaan on tosiaan siellä viemärissä.
Minulta hajosi myös tänään lasi, kun pieni painava lasi putosi ikäänkuin itsestään astiakaapista altaaseen rikkoen samalla allaan olleen hauraamman lasin... voi että niitä pieniä siruja on sitten kamala siivota.:/

Blog Widget by LinkWithin