23.4.2009

Vihreää ja sinistä


Hiuksistani tuli sitten vihreät. Tai hennon vihertävät.
Keväällä kaipaan aina vihreää ja olen pari vuotta suunnitellut vihreitä hiuksia mutta en ole saanut aikaiseksi vaikka ostin värinkin viime keväänä. Niistä olisi voinut tulla tummemmatkin mutta sillä ei ole niin väliä (ja väriäkin on vielä puoli pullollista jäljellä, pitää varmaan värjätä vielä uudestaan), kyse on ehkä enemmän symbolisesta eleestä.
Aila Meriluodon Vihreä tukka teki minuun vaikutuksen lapsena.


Huono kuva vain todistusaineistoksi siitä että täällä on todellakin kevät.
Kävin eilen metsäkävelyllä, lähimetsäni on sen verran varjoisa ettei siellä ollut juurikaan vielä mitään kevään merkkejä mutta sen vieressä on pieni niitty, ehkä entinen talonpaikka ja siellä sinivuokot kukkivat jo täysillä. Nyt sinivuokkoniitty alkaa näyttää minusta jo luonnolliselta, viime vuonna se oli pieni shokki kun oli tottunut siihen että niitä kasvoi korkeintaan muutama äidin kukkapenkissä.


Törmäsin erään vaihdon kautta Amélie-les-crayonsiin, jonka kotisivuista tai sanoituksista en ymmärrä yhtään mitään (ranskan osaamiseni rajoittuu suunnilleen kahteen m:llä alkavaan sanaan) mutta musiikki on kaunista. Ehkä aavistuksen verran samasta maailmasta kuin se kuuluisampi Amelie mutta hauskempaa minusta.

En tehnyt simaa vielä, ostin eilen sangon sen tekemiseen mutta unohdin kokonaan että suppilo voisi olla aika kätevä pullottamiseen. Tänään sitten.

3 kommenttia:

seeds kirjoitti...

Ko. Meriluoto oli miunkin lapsuuden suosikkejani. Pitäisi varmaan lukea se uudelleen joskus:)

Anonyymi kirjoitti...

Näin pitkäaikaisena anonyyminä lukijana kiitän suuresti, että mainitsit blogissasi Meriluodon Vihreän tukan. Olen jo vuosia yrittänyt saada päähäni, mikä olikaan tämän lapsuuden suosikkini nimi, jotta löytäisin sen taas kirjastosta luettavakseni.

Siis kiitos kaunis!

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Anonyymi, hauskaa että oli apua :) Se on kyllä hyvä kirja, pitäisi varmaan lukea uudelleen taas.

Blog Widget by LinkWithin