Keskiviikko

Hain viime viikolla yhtä työpaikkaa ja sain eilen klassisen "saimme 60 vastausta ja valitsimme jo sopivimman" viestin, yhtä klassisesti en uskaltanut lukea sitä vähään aikaan. Mutta onneksi se ei ollut mikään unelmatyö ja luulen etten tosiaankaan olisi ollut heille sopivin (joku myyntihenkisempi olisi ollut parempi).

Olin suunnitellut ystäväni kanssa pyöräretkeä tälle päivälle mutta se peruuntui. Ihan hyvä vain, sää ei oikein houkuttele pyöräilyyn ja minulla on outo olo, aivan kuin olisin sairastumassa. Mutta se on ehkä vain huonoa nukkumista (olen viime aikoina nukkunut aika hyvin mutta menin eilen liian myöhään nukkumaan) ja allergiaa.

Sain sunnuntaina isältäni viestin (juuri ennen nukkumaanmenoaikaani eli siis noin yhdeksältä, käytän sitä selityksenä aivottomuudelleni) että he ovat menossa siskoni torstaisen viimeisen harjoittelupäivän kunniaksi tiistaina syömään intialaiseen ja haluanko tulla mukaan. Ei pitäisi kirjoittaa kahta päivämäärää tuollaisiin viesteihin, se vain hämmentää ihmisiä. Tai ainakin minua. Onneksi isäni muistutti minua, muuten olisin ollut siellä torstaina nälkäisenä. Nyt sain vähän liiankin paljon ruokaa, varsinkaan kun en yleensä syö iltaisin mitään tukevaa. Kaikki oli kuitenkin niin hyvää etten kadu.

Oli aika mukava pyöräillä kotiin illalla, vaikka ilma olikin vähän viilentynyt eikä minulla ollut takkia (tarvitsisin melkein jonkun ohuen kesätakin). Valo oli kuitenkin upea, vino ja vähän utuinen. Ja pyöräreittini varrella kukki vaikka mitä puita ja pensaita, se teki yleensä aika tylsästä tiestä kauniin.

Olen liikkunut viime aikoina kohtuullisesti (siis minulle), vaikka tunnenkin itseni aika laiskaksi kun Helsingistä palatessanikin en millään jaksanut kävellä rautatieasemalta linja-autoasemalle, mistä bussini lähti vaan menin ensin yhdellä bussilla torille ja sieltä kotiin. Ja matkaa on ehkä puoli kilometriä jos sitäkään. Mutta olin kävellyt koko päivän Helsingissä ja kenkäni eivät olleet kauhean hyvät.
Mutta lauantaina pyöräilin sen neljä kilometriä kotiin, sunnuntaina harhailin kaksi tuntia lähimetsissä, maanantaina pyöräilin töihin ja takaisin (noin 9 kilometriä) ja eilen kävin aamulla noin tunnin ulkoilulla (kameran kanssa niin se ei ollut kauhean urheilullista) ja sitten pyöräilin vielä kaupunkiin ja takaisin. Tänään käyn varmaan illemmalla metsäkävelyllä ja huomenna ja perjantaina olen taas toimistolla kunhan lehti on saatu painoon (viimeinen jonka tekoon osallistun, surullista). Eli saan minä sentään vähän liikuntaa. Makean syönti taitaakin olla suurempi este laihtumiselleni kuin liikunnan vähyys.