Keväthame ja muuta

Sain eilen tehtyä vaikka mitä. Kuten pestyä kaksi koneellista pyykkiä, tehtyä töitä (=luettua Turun historiasta ja erityisesti Koroisista), käytyä kävelyllä kirjaston ja postin kautta ja lopulta vielä ommeltua hameen viikonlopun juhliin. En tiedä onko se tarpeeksi juhlava mutta siitä tuli suunnilleen sellainen kuin haluankin ja se oli todella nopea ommella. Käytin hamekirjani ohjetta kellohameeseen, se näyttää olevan huomattavasti yksinkertaisempi kuin netistä löytämäni (kellohameessa on tärkeää saada aikaan donitsinkaltainen muoto ja yleensä siihen tunnutaan pääsevän mittaamalla helman pituus eri kulmissa neliöksi taitetun kankaan kulmasta mutta kirjassa tehtiin yksinkertainen harppi langasta, nuppineulasta ja liitukynästä. Toimi hyvin). Hameeseen tuli piilovetoketju kun minulla ei ollut kotona muutakaan (pitäisi ehkä ostaa varalle vetoketjuja lisää, helpottaa ompelemisen aloittamista kun ei tarvitse hankkia niitä), mutta se ei ole kauhean piilossa. Tämä taisi olla neljäs vaatteeni piilovetoketjulla ja en ole varma osaisinko enää edes ommella tavallista. Hame hyötyisi alushameesta ja on vähän liian iso, nyt se pysyy kyllä lantiollani mutta jos/kun laihdun vähän niin sitten voi olla ongelmia (hameen pienentäminen on kyllä aika yksinkertaista, jos ei ota lukuun sitä että tikkasin vyötärönauhan varmuuden vuoksi kolmeen kertaan...).
Kangas on puuvillainen pöytäliina joka taisi maksaa noin viisi euroa, joku osa juhla-asustani on sentään edullinen. Lisäksi juhliin pääsee mukaan se kangaskukka (kunhan keksin miten saan sen kiinnitettyä pinniin, askarteluliima ei oikein toiminut, tai sitten siitä tulee rintaneula, en tiedä olisiko kukka hiuksissa liikaa minulle) ja mummovainaan käsilaukku.

Paikallislehti on haastatellut joitain turkulaisia tyyppejä, jotka harrastavat nettikommentointia kaikista mahdollisista aiheista (en tiedä miten positiivisesti lehti heihin suhtautuu, kuvatekstinä on "Internetin keskustelupalstalla voi kuka tahansa ryhtyä asiantuntijaksi ja mielipidejohtajaksi, kunhan vain sanottavaa löytyy"). He ovat erityisen kiinnostuneita muodista ja kritisoivat turkulaisia, jotka tyytyvät samoihin kauppoihin eivätkä tee niin kuin he ja lähde heikon kruunun perässä Tukholmaan ostamaan merkkivaatteita. Joita ei käytetä niin kuin Turussa, statussymboleina, vaan "Ruotsissa merkit eivät ole niinkään statussymboleita, vaan enemmän elämäntapa. Täällä kukaan ei ajattele sitä ideologiaa mikä on brändin takana". Niin kuin vaatteiden myymistä? Pojat (tai siis yksi 30-vuotias ja toinen 25-) ovat mainostajien unelmakohderyhmää, jos ostavat vaatteen mukana sen imagon.
Tai niinhän monet tekevät tekevät, mutta kuinka moni närkästyy siitä että joku kehtaa pitää päällä vaatetta vaikkei olisikaan täysillä mukana sen ideologiassa?

Olen viime aikoina useimpina öinä nukkunut aika hyvin, siis nukahtamisesta kymmentä vaille kuuteen. Se on aika mukavaa. Olen vähän väsynyt vieläkin mutta pirteämpi, kuvittelen. Ja saan tehtyä asioita. Ja kun olen väsynyt niin siihen on jokin syy.