Muun muassa rakkausruno

Tuhlasin eilen vähän rahaa mutta en mihinkään kauhean turhaan enkä paljon. Kirpputorilla meni kaksi euroa, kahteen oppikirjaan (englantia ja biologiaa, vähän niin kuin työjuttuihin) ja vyöhön (uudet farkkuni eivät pysy oikein jalassa), se on vaaleanpunainen. He pyytävät minusta törkeää alihintaa mutta kyllä se minulle käy.
Englannin alkeiskirjan välistä löytyi Englannin kartta, kaunokirjoitettu teksti (se runo joka alkaa "yksin oot sinä ihminen", Koskenniemeä sanoo Google) ja ylläoleva aarre, ehkä itsekirjoitettu traaginen (tai tragikoominen rakkausruno). Tuollaiset ovat upeita löytöjä. Luulen että minun pitää järjestellä papereitani vielä ja tyhjentää kirjahyllystä yksi laatikko tuonkaltaisille paperilapuille, joita ei ehkä ikinä raaski käyttää missään arvosteluissa.
Tuon kirjan on omistanut ehkä Helmi Korte (runon kohde?) III B-luokalta joskus vuoden 1913 jälkeen (kirja oli painettu silloin ja minusta on edelleen järkyttävää että ostin sen eurolla).

Viime sunnuntain Hesarissa (jota luin äidin luona) oli kiinnostava juttu suomalaisten talonpoikien päiväkirjoista ja siitä miten ne käsittelivät yllättävästi hyvin paljon traagisia rakkauksia ("oi oi ihana Amanda oi oi" tai tuohon tyyliin), tuo runo tuntuu kuuluvan samaan genreen.


Samassa lehdessä oli myös juttu jossa eri-ikäiset äidit kertoivat mitä olivat oppineet äideiltään ja lapsiltaan. Serkkuni mies on ilmeisesti Hesarissa toimittajana tai ainakin haastatellut juttuun kahta tätiäni, jotka antoivat aika mielenkiintoisen kuvan mummostani (joka kuoli kun olin 15 ja jota en oikeastaan tuntenut hirveän hyvin, pidin häntä lapsena vähän pelottavana vaikka hän oli kaikkea muuta kuin ilkeä). Toiselle mummoni oli yrittänyt opettaa kärrynpyörää ja päälläseisontaa (vai oliko se käsillä-) joskus viisikymppisenä, hän oli kuulemma ollut innokas naisvoimistelija (sen alan uranuurtaja Elli Särkkä oli heidän perhetuttujaan). Toiselle tädille hän oli opettanut että pienen ihmisen pitää puhua kovalla äänellä, ettei jää huomiotta. Mummoni ei kyllä jäänyt, hän oli kaikesta päätellen aikamoinen persoona.

Blogikäsityövaihtoon ehtii ilmoittautua vielä tänään ja huomenna ja oikeastaan lauantainakin, ilmoittautuminen sulkeutuu puoliltaöin sivuston aikaa, olisiko se nyt New Yorkin mukaan. Kaikki ovat tervetulleita!
Swap-botin blogissa oli (lisää) hyviä neuvoja vaihtojen harrastamiseen, sellaisia joita olen itsekin miettinyt. Paras on aina harrastaa sellaisia vaihtoja joissa antamisen ilo riittää jo pitkälle. "Only join those which you will have the most fun completing instead of ones that you would most like to receive" sanoo Rachelkin, paikan ylläpitäjä.

Olin eilen isäni toimistolla taittamassa kirjaa (siskoni on siellä harjoittelijana ja isäni pyysi minua näyttämään hänelle miten se tapahtuu) ja tekemässä iMacin kanssa performanssia, me valitsimme jonkun ohjelman ja se hyydytti näyttönsä niin että koko näyttö oli täynnä vaikka InDesignin taittopohjan värisiä raitoja. Oli vähän hankalaa.
Minulla oli vähän ajatusta mennä yhteen tapahtumaan mutta olin niin väsynyt että menin kotiin ja tein yhden kannen loppuun, nyt olen päässyt kevään viimeisissä töissäni niin pitkälle että jäljellä on kolme neljäsosaa yhtä kantta ja sen kirjan taitto.