17.6.2009

Aatami, Eeva, kirjaimet ja kapinamieli


Seuraava osa vaaleanpunaisten seksi- ja sukupuoliasioita käsittelevien kuvieni sarjassa. Tällä kertaa alitajuntani halusi ottaa kantaa Aatamiin ja Eevaan. Mukana Rembrandtin piirros (kortti maksoi 10 senttiä Wäinö Aaltosen museossa, täytyy varmaan käydä ostamassa lisää, minulla on vielä yksi Jeesus varastossa mutta en tiedä onko se liian arkaluontoinen alitajunnalleni. Voi olla että ei, mutta en tiedä uskaltaisinko laittaa esimerkiksi transvestiitti-Jeesusta nettiin), Mark Twainin sanoja, omena ja mato vanhasta koulukirjasta ja sen pää, jonka raidallinen pusero oli isäni kortissa. Ja ihanat vahaliidut ja paksu pahvi, joka on sellaista jota on piirustuslehtiöiden taustana mutta jota satuin löytämään askarteluliikkeestä, se on minusta paras maalauspohja, parempi kuin pingotettu kangaskin, jostain syystä. Ehkä siksi että se on kuitenkin paperia ja käyttäytyy sen mukaan mutta on kuitenkin tarpeeksi tukevaa. Ja tietysti taas ihania leimasimiani, niiden taustalla Määrätietoinen nainen vai mikä sen kirjan nimi olikaan. Sellainen jonka ostin kirpputorilta vain sen takia että se oli aivan hajoamispisteessä ja pystyin tuhoamaan sen ilman tunnontuskia.
Ja kaiken päällä on ohut kerros decoupage-lakkaa (sain ostettua sitä niin ettei minun tarvitse käyttää askarteluliimaa lakkana, oikea lakka toimii paremmin) pitämässä ne kasassa. Niin ei tarvitse esimerkiksi huolehtia siitä että vahaliitu leviäisi.


Pidän kirjaimista, erityisesti irtonaisista. Ja sellaisista jotka ovat vanhoja tai liittyvät kirjapainoihin tai sekä että. Tässä kuvassa on uudempia ja vanhempia aarteitani. Kirjainkortit ovat kirjamessuilta vuosien takaa, niille en ole keksinyt käyttöä / raaskinut käyttää niitä askarteluissa, niinpä ne ovat vain rasiassa ja hienoja. Kirjasimet ovat kaikki muistaakseni Brysselistä, olen etsinyt sellaisia mutta en ole löytänyt muualta, teksti ladottiin niillä aikana ennen offsetiä. Musta K tuli Teksasin ihanassa paketissa ja metallinen K löytyi toukokuussa kirpputorilta Helsingissä. Ja leimasimet ovat viime viikonlopun löytöjä. Kirjainpalikat ovat lapsuudenkodistani, otin ne itselleni kun kaikki muuttivat sieltä pois.

On saattanut käydä ilmi että olen kaikkea muuta kuin kapinallinen mutta vastarintamielialani on helppo herättää väittämällä että pitää olla jonkinlainen ja pitää tehdä jotakin ja vielä tietyllä tavalla. On tietysti joitain asioita mitä pitää tehdä (esim. verojen maksaminen on ihan hyvä juttu) mutta yleensä ne itsestään selvät pakot eivät ole sellaisia vaan esimerkiksi aikuisen ihmisen pitää olla lyhythiuksinen tai nuoren aikuisen kaupunkilaisen ei sovi olla kiinnostunut säilönnästä (saa nähdä millaisena se villitys tulee minulla tänä vuonna, tällä hetkellä se ei kiinnosta mutta siltä tuntuu aina alkukesästä) tai pitää hankkia lapsia tai pitää olla hankkimatta niitä tai pitää omistaa tai pitää tehdä tai tätä ja niin edelleen. Onnistuin ärsyyntymään valtavasti kun luin jonkun mielipiteen siitä miten "rumat" ihmiset loukkaavat häntä (kulkemalla julkisilla paikoilla) ja kuinka heidän pitäisi että tajuta että oikeus käyttää kauniita vaatteita pitää ansaita, ei niin sovi tehdä jos on ruma (mikä tarkoittaa tällaisissa tilanteissa aina lihavaa ja lihava tarkoittaa suunnilleen painoindeksiä yli 20. Tuollaiset kommentit herättävät minussa aina hillittömän halun aiheuttaa paheksuntaa.
Todellisuudessa kapinani rajoittuu kyllä siihen että käytän vaatteita joista pidän ja jos joku loukkaantuu niistä niin se on hänen ongelmansa, ei minun (koska vaatteeni ovat kuitenkin niin neutraaleja että loukkaantua voi vain siitä että ylipainoinen ihminen käyttää jotain muuta kuin kaapua ja varmuuden vuoksi vielä pussia päässä).

Lisäys:
Mietin tänään pitäisi minun lähettää viesti eräälle vaihtoparilleni, joka ei ollut lähettänyt vaikka deadline oli jo kesäkuun alussa. Päätin jättää viestin kirjoittamisen siihen että palaan lomaltani (olen huomisesta jonnekin ties minne netin ulottumattomissa), onneksi, sain nimittäin paketin tänään ja se oli aika ihana.


Kyseessä oli "vintage"-tavaravaihto ja pakettini tuli Kanadasta ihmiseltä joka myy vanhoista esineistä tehtyjä juttuja ja vanhoja esineitäkin. Saamani esineet oli pakattu seivästi ja olivat aika ihania, esim. vanhoille avaimille on aina käyttöä ja vaikka en varsinaisesti kerääkään muotokuvavalokuvia niin ei minulla ole mitään niitä vastaankaan ja nuo ovat hauskoja. Ja nauhaa ja pitsiliina ja vanhoja koruja ja nappeja ja saattaa siinä olla monokkelikin (!). Aika mukavaa kun jo ajattelin etten saa mitään.

3 kommenttia:

berlinBat kirjoitti...

Olin unohtanut nuo kirjainpalikat tyystin, mutta juuri nuo samat pyöri meilläkin (lapsuudenkodissa siis) pitkin lattioita - tulipa jännä ja myös nostalginen olo kun näin ne näin pitkän ajan jälkeen kuvassa! Tykkäsin hirveästi noista kuvista jotka niissä on :)

Josefiina kirjoitti...

Ei kai tuollaisissa keskustelupiireissä kannata edes vierailla, joissa on tämänkaltaista tolloaivoista puhetta "rumista". Eihän tuollaisesta voi edes provosoitua.

En ole koskaan ymmärtänyt sitä että aikuisilla pitäisi olla lyhyt tukka. Se on hyvin suomalainen ilmiö, ja huomiota herättävää kun palaa ulkomailta Suomeen. Itselläni on ollut aina pitkä tukka koska mielestäni se on (käytännöllisesti katsoen kaikilla naisilla) kivemmän näköinen. En silti ole koskaan kenellekään sanonut että kasvata pitkä tukka, kunnioitan toki jokaisen omaa ratkaisua ja makua. Mutta jos joku sanoo jotakin tuollaista yleistä, että aikuisella naisella "pitää" olla lyhyt tukka, siihen kyllä kysyisin painokkaasti että ai miksi siis?

Rica kirjoitti...

http://www.georgehart.com/sculpture/frabjous.html <- Vinkki, jotain askarteluun liittyvä, ehkä kiinnostaa.

Blog Widget by LinkWithin