Kesälomalla

Minulla on ollut kerran töillä ansaittua lomaa, yksi päivä vuonna 1998, kun minulla oli edellisen kerran kuukausipalkkaista työtä. Tai kuukausi palkkatyötä. Sen jälkeen olen ollut erilaisissa harjoitteluissa ja freelancerina ja niihin ei ole liittynyt mitään lomia tietysti. Niinpä en olisi edes tajunnut että minulle kuuluu lomapäiviä ellei äitini olisi kysynyt niistä (minulta), saati sitten että niitä olisi niin paljon että tänään oli sitten viimeinen työpäiväni.
Tuntuu vähän oudolta, olin asennoitunut siihen että töitä on vielä melkein pari viikkoa ja minusta tuntuu siltä että viimeisen päivän olisi pitänyt olla merkittävämpi, nyt se tuntui vähän antikliimaksilta (kaipaan rituaaleja). Päivitin vähän tilaajarekisteriä ja vein laskuja postiin, samanlainen se oli kuin muutkin päiväni. En saanut edes tehtyä retkeä työpaikan naapurissa olevalle keskiaikaiselle kirkolle, pitää varmaan käydä siellä erikseen. Viimeistään silloin kun palautan avaimeni, se jäi nimittäin minulle koska on pienen pieni mahdollisuus että työni jatkuvat sittenkin. Tai se työ jatkuu mutta joku toinen ottaa sen hoitaakseen, jos ja kun toimisto muuttaa Helsinkiin. Pomoni (= ainoa ihminen jonka olen tavannut heistä) pitäisi minut ja toimiston Turussa mielellään mutta yhdistyksen puheenjohtaja ei (tai ei kai hänelläkään ole mitään minua vastaan henkilökohtaisesti, vain asuinpaikkaani). Vähän hankalaa mutta olen ainakin lähipäivät lomalla.
En tiedä mitä aion tehdä, jos työ ei jatku ei minulla ole tietenkään mitään kiirettä toteuttaa lomasuunnitelmiani (=pyöräretkeilyä) heti mutta jos jatkuvat niin sitten minulla ei ole muuta lomaa ja pitäisi käyttää kaikki vapaa hyödyksi. Toisaalta, jos työt sattuvat jatkumaan niin olen edelleenkin puolipäiväinen ja ehdin kyllä tehdä kaikenlaista. Huomisen ohjelma on ainakin selvä, töiden tekoa. Yhden kirjan vedos tuli painosta ja siinä on aika paljon korjattavaa.


Lomasta johtuen päätin muuttaa kutsujeni ajankohtaa, vaikka se onkin ehkä aika tyylitöntä. Paikka on sama ja kellonaika, päivä on vain muuttunut ensi sunnuntaiksi. Ja edelleen kaikki ovat tervetulleita.
(enkä tunne ketään Suviakaan niin hyvin että viettäisin hänen nimipäiväänsä)